Sain ottaa Tuomiokirkon poikatyöntekijän hommat
vastaan kesäkuussa 1980. Lasse Larinkorpi, joka oli mm.
perussinikotka, saavutti tuolloin eläkeiän ja kävi hiukan
sivusta seuraamaan “nuoren” työnsä jatkajan toimia.
Lasse oli koko ajan tiiviisti mukana, sain häneltä lukemattomia
arvokkaita tietoja ja hyviä neuvoja.
Jo heti ensimmäisenä kesänä yhteys lippukuntaan syntyi monien
eri tapahtumien kautta. Muistan, että toukokuussa 1980 kysyin
Lasselta mitä osaa hänen työssään Neptunus-niminen
partioalus merkitsi. Ja Lasse vastasi reippaasti, että sinulle
Neptunuksesta ei ole pienintäkään murhetta. Sen parissa toimii
sinikotkien parhaat voimat ja asiat sillä sektorilla ovat
kunnossa. Se oli helppo uskoa ja niinpä sitten sattui, että
ennen kuin olin ottanut homman vastaan Neptunus oli purjehtinut
matkansa päähän ja ensimmäisen kesän vietimme ilman alusta.
Jo siihen aikaan oli hienoa kirjoitella Kotkansiipeen.
Ensimmäinen lehti johon kirjoitin oli 1/80 ja sen ensimmäinen
juttu. Se oli nimeltään “Yhdessä - nyt”. Siinä
ihmettelin sinikotkien joukossa olevia aloitekykyisiä ja
monipuolisia miehiä, joihin olin saanut kesän aikana tutustua.
Silloin kunnostettiin koloa, korjattiin Eräkämpän polkuja ja
ennen kaikkea laitettiin alulle uuden partioaluksen hankinta.
“...ja Neptunus II ei ole enää pelkää utopiaa”
näin saatoin kirjoittaa syksyllä 1980. Samassa lehdessä oli
Finnrose 45 rakennepiirros kaikkina tarpeellisine teknisine
tietoineen. Sepa (Seppo Lahti) oli nimittäin asialla.
Samana vuona ilmestyi vielä toinen Kotkansiipi ja nämä
molemmat oli painettu Kotevan asiantuntevassa painotalossa. Lehti
2/80 oli joululehti ja siihen olen näköjään kirjoittanut
“Ensimmäisen joulusaarnan”. Se kertoi jouluun
valmistumisesta ja ennen kaikkea siinä muisteltiin sitä aivan
ensimmäistä joulua ja niitä sanoja joita tuona jouluna oli
sanottu.Eräkämppä oli pitkälti sinikotkien aikaansaannoksen
tulosta. Noina vuosina oli jonkinlainen suvantovaihe Eräkämpän
käytössä. Niinpä päätin, että jotain on minunkin
yritettävä ja niin syntyi lehteen juttu “Eräkämpän
renessanssi”. Siinä muisteltiin kämpän historiaa ja sen
merkitystä sinikotkien toiminalle ja puhallettiin voimaa sille
ajatukselle, että jo seuraavana kesänä siellä pidettäisiin
lippukunnan leiri.
Seuraava lehti ilmestyi 10.2.1981. Vuosi oli vaihtunut ja
mielessä uudet mahdollisuudet. Kirjoitin kuinka meille on
annettu mahdollisuus toimia kaikissa asioissa paremmin kuin
edellisenä vuona. Painopiste oli arkipäivän tilanteissa,
pienissä tapahtumissa, jotka ovat arvokkaita ja tärkeitä.
Myös Raamatusta löysin ajatuksia joita olin liittänyt
kirjoitukseen, keskeisimpänä oli kilpailukutsu: “Toinen
toisemme kunnioittamisessa kilpaillaan keskenämme”.
Samana keväänä pidettiin Nuortentalon pihassa suuri
partiotapahtuma jonka tarkoituksena oli tehdä partiotyötä
entistä tutummaksi suurelle yleisölle. Sinikotkat järjestivät
leirinäyttelyn joka olikin näyttävä ja hyvin yleisöä
vetävä.
Toukokuussa 1981 ilmestyi 2/81 Kotkansiipi. Sen sivuille olin
tallentanut kasvun merkkejä lippukunnan toiminnasta. Elettiin
selvästi aikaa jolloin uskottiin, että toiminnan suunta oli
eteen ja ylöspäin johtava. Lehdessä 3/81 muistelimme
edellistä kesää. Rhea oli ollut ensimmäisen kesän
käytössä ja kaikesta tuosta olimme ylpeitä ja tyytyväisiä.
Leiri pidettiin Kunstenissa ja siihen liittyi koko leirin
purjehdusmatka Ahvensaaren sokkelikkoon ja näitä tapahtumia
muisteltiin kirjoituksessa “Muistatko mitä koit?”
Tällä tavoin toiminta vuodet ovat kertyneet. Kotkansiipi on
erinomainen historian tallentaja. Sieltä voi lukea niin
menestyksen ajoista kuin myös niistä vaiheista jolloin oli
vastoin käymisiä. Nyt lippukunnan 60-vuotisjuhlan tuntumassa
koen, että monet asiat ovat kunnossa. Lippukunnalla on
vastuuntuntoiset ja taitavat vastuunkantajat. Heillä voimaa ja
innostusta viedä “vanhaa” rohkeasti päin uusia
haasteita.
Niksu
Tätä sivua ylläpitää Isto Vatanen