Mielipiteet ovat omiani ja kaikki satunnaiset yhteneväisyydet eläviin ja edesmenneisiin ovat mielikuvitusta. Ärsyyntykää ja ottakaa nokkiinne.
Se kevytveneily. Jollailu. Soutaminen vesisateessa. s/y Sextantilla seilaaminen viimeistään Pääsiäisenä, jäissä. Naurettavaa pelleilyä. Rhea se vasta jotain on. On kokoa ja ennenkaikkea näköä. Siellä kelpaa kannella keikistellä ja keinua kantapäillään kippariviiri saalingissa. Harmi että se vanhoista kuvista nähty koppalakkimuoti on hiipunut, mistäköhän niitä saisi ? Juu EI! Kyllä sittenkin valitsen sen s/y Sextantilla seilaamisen jäissä ilman hihakultaa ja kaluunoita.
Tosin alkukesästä s/y Sextantin mastoa ylösrikattaessa sen huippu osoitti kumimaisia elkeitä isopurjeen fallin kuormituksessa. Koska kesäleiriin mennessä ei korjaus- ynnä restaurointi spekulointi ollut vielä valmistunut, harkittiin talvinen heitto soutuveneilyn iloista uudelleen. Niinpä median loisteessa “Veto, veto”-komentaa... , “soutulaiva” Sextant suoritti matkan kesäleirille reippaiden soutajien avustamana. Edelleen konsultoimme kaikenkarvaisia “asiantuntijoita” mastonkorjaamisen tiimoilta
Yhä edelleen kuulutan, että s/y Sextant on yhä aivan kelvollinen ja toimiva retkivene koko venekunnalle. Aivan kelvollinen vielä muutaman vuoden. Ensi keväänä pidetään s/y Sextantin 40 juhlallisuudet ja sitä ennen kunnostetaan arvokalu uuteen uskoon.
Neptunusta hankittaessa taisi aluksen sotaisan menneisyyden perintönä syntyä “partio on armeijaan valmistava liike”-ajattelua? Turkulaisissa suurissa meripartiotoimintaa harjoittavissa poikalippukunnissa onkin vallalla löyhähkösti vastaavan tyyppinen ajattelu. Tällä olisi helppo selittää haikailu esi-rheaistisen kauden erikoismestarien ja jakokirjojen maailmaan. Se kuulutettu “aito” meripartiohenki, Neptunuksen henki. Henki, jossa lippukuntaamme meripartio-osasto perustettiin? Virkistetäänpä muistiamme mitä mieltä osaston kunnioitettu perustaja Dani oli asiasta viimeksi Sextant 40 vuotta-juhlajulkaisussa: “Meripartiointi parhaimmillaan on pikkupaatteja: optimisteja, laserjollia, omatekoisia kanootteja, kumiveneitä, purjelautoja. Olen myös pasifisti, ja väitän, että kaikki sotalaivaston matkiminen on partiolaisuudelle vierasta. Hierarkia, autoritaarisuus ja arvomerkkipeli on epäitsenäisyyttä, sanoivatpa kenraali Baden-Powellin ja Buurisodan perinteet mitä tahansa...” Katsokaa loput itse, Danin mielipiteet koppalakki&kaluuna-kulttuurista.
Yhdeksänkymmentä luvulla Sextant ei varmasti häpeä muinaisten suoritusten rinnalla. Toki ainahan “ennen asiat oli paremmin ja kaffekin oli parempaa”. Mutta ajat ja pullamössösukupolven vaatimukset muuttuvat. Jollailu, soutaminen, melonta - pienveneily todisti kesäleirillä suosionsa ja sitä kautta taas kerran partion tekemällä oppimisen periaatteen omalta osaltaan tehokkaaksi ja nautittavaksi merenkulun ja vesilläliikkumisen oppimisen välineeksi. Optareita, isoja Stillejä, Scoutteja. Tyypillä ei ole merkitystä siihen verratuna, että onko niitä vai ei. Eri tasoisia veneitä eri tasoisille purjehtijoille. Puukenkäpurjehdukseen saa aivan uuden pohjan, kun tietää omasta kokemuksesta miten purjeiden asento ja kireys vaikuttaa menoon. Pieni venekuntalainen, joka vain skuuttaa ja ihmettelee karttaa äksyn Herra Päällikön valvovan ja arvostelevan silmän alla, valitsee pikana lennokkikerhon pääharrastukseen. Ryppyotsainen “meripartio on vakava asia” suhtautuminen ei myy. Vahtiajoa, koulutusta ja Aku Ankkaa oikeassa suhteessa. Sitä “pahaa” tutkaa saa kaikki Arkilla ja Neptunuksella merenkulkutaitonsa hankkineet ihan vapaasti kokeilla. Ei se pure.
Oman kunnian tavoittelu piiloon ja muistakaamme, että olemme ensisijaisesti niitä pieniä venekuntalaisia varten tekemässä monipuolista ja ajanmukaista meripartiota.
Tätä sivua ylläpitää Isto Vatanen