Baden-Powell kehitti aikanaan partio-ohjelman
upseeriuransa kokemusten pohjalta vaihtoehdoksi silloisissa
nuorisojärjestöissä annetulle sotilaalliselle koulutukselle.
Myös nykyään partiojohtaja voi saada armeijassa harrastuksensa
kannalta hyödyllisiä virikkeitä. Tämän ei pidä kuitenkaan
tapahtua niin, että armeijan menetelmiä, jotka on kehitetty
suurten joukkojen tehokkaaseen johtamiseen lainataan partioon,
jossa joukot on tarkoituksellisesti jaettu pieniin ja
itsenäisiin yksiköihin. Sen sijaan partiojohtajan tulisi
hyödyntää ne arvokkaat kokemukset, joita saa joutuessaan
muiden johdettavaksi ja arvioida niiden pohjalta omia
johtamistapojaan.
Armeijassa tapahtuvalla johtamisella on tiettyjä
erityispiirteitä. Partion johtamiskulttuuriin tottunut varusmies
oudoksuu sitä, että käskyt annetaan aina samoja sanamuotoja
käyttäen, mikä ei ole järin innostavaa vaikka toki tehokasta
ja peittää johtajan mahdollisen epävarmuuden. Uutta on myös
se, että esimiehen ei tarvitse päätöksiä tehdessään
piitata alaistensa mielipiteistä tai perustella ratkaisujaan.
Uusia taitoja opetellaan armeijassa toistaen käskyn mukaan
suorituksen eri vaiheita. Huomionarvoista tässä kurinalaisessa
opetustavassa on, ettei aikaa kulu motivaatiota kalvavaan
odottamiseen tai sähläämiseen. Toisaalta kukaan ei vaikuta
harmistuneelta kun koulutus päättyy tai kehuskele jälkeenpäin
tupakavereille omilla suorituksillaan. Partiolainen keksii
vaivatta mielekkäämpiä johtamistapoja ja arvostaa ehkä
asepalvelusajan jälkeen aikaisempaa enemmän sellaisia seikkoja
kuin yksilöllinen ohjaus, demokraattinen päätöksenteko ja
kokeilemalla oppiminen. Olennaisesti vaikeampi tehtävä olisi
keksiä muita johtamistapoja, jotka valmentaisivat yhtä
tehokkaasti sodanajan toimintaan.
Huolimatta partion ja armeijan koulutustavoitteiden
erilaisuudesta, lippukunnat voisivat tietyissä ratkaisuissa
hyödyntää Puolustusvoimien valtavaa kokemusta.
Kalustonhoitajan sydäntä sykähdyttävät erityisesti hienot
puiset laatikot, jotka on mitoitettu tarkalleen niissä
kuljetettaville tavaroille. Myös sitä, että päivittäin
toistuvia johtamistehtäviä hoidetaan vuorotellen voisi kokeilla
lippukunnassa esimerkiksi leireillä. Armeijassa tällaisia
tehtäviä on niin varusmiehille kuin kantahenkilökunnallekin ja
niihin liittyy komeat nimikkeet kuten päivystävä upseeri,
valvojan apulainen ja komppanian päivystäjä. Partiossa pitää
kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota siihen, että
tehtävistä ei saa muodostua vain vanhojen rutiinisarjojen
toistamista. Tämä onnistuu parhaiten antamalla tehtävän
suorittajalle vapaus käyttää haluamiaan keinoja annetun
tavoitteen saavuttamiseksi.
Kilpailu on voimakkaasti käyttäytymistä motivoiva tekijä.
Tämä on huomattu armeijassakin ja siksi siellä liitetään
kilpailuja melkein kaikkeen koulutukseen. Varsin usein
kilpailuintoa kohotetaan vielä lupaamalla palkintoja, mikä on
johtanut siihen, että monet varusmiehet eivät jaksa lainkaan
kiinnostua harjoituksista, joissa ei ole jaossa lomia, merkkejä
tai edes kahvilippuja. Jotta lippukunnassa vältyttäisiin
kilpailujen kielteisiltä vaikutuksilta, tulee yksilökilpailujen
järjestämistä välttää ellei jokaisella osallistujalla ole
omista lähtökohdistaan yhtäläisiä mahdollisuuksia voittaa.
Tämän ehdon täyttää esimerkiksi kaarnalaivanuittokilpailu.
Joukkuekilpailuissakin on syytä muistaa, että partiossa
pyritään kunkin henkilökohtaisten taipumusten kehittämiseen
eikä kaikille yhteisten tavoitteiden ja tulostasojen
saavuttamiseen kuten armeijassa. Tämä toteutuu hyvin
pt-kilpailuissa, joiden monipuolisissa tehtävissä jokainen
pääsee hyödyntämään omia erityistaitojaan joukkueen
hyväksi. Olennaista on se, että kilpailussa huonoitenkin
menestyneet ovat saaneet onnistumisen elämyksiä, jotka toimivat
paljon tehokkaammin kuin armeijan käyttämät ulkoiset palkinnot
ja lisäksi niiden tavoittelusta ei aiheudu samoja haittoja.
Hyvä johtaja miettii tätä asiaa aina jo suunnitteluvaiheessa.
Silti parhaat elämykset tulevat usein vahingossa, sillä
varsinkin vanhempien johtajien on vaikeaa muistaa, miten
pienistä asioista myönteiset kokemukset syntyvät. Tämä
valitettava seikka on yksi syy siihen, että nykyään
järjestetään toinen toistaan hienompia massatapahtumia ja
että ne tuottavat usein pettymyksiä. Johdettavana oleminen,
esimerkiksi armeijassa, palauttaa kouriintuntuvasti mieliin
onnistumisen elämysten merkityksen ja niiden saamisen
helppouden.
Kirjoittaja on partiojohtaja ja
kasvatustieteiden ylioppilas.
Hän astui suorittamaan asepalvelustaan Porin Prikaatissa
kuluneen vuoden heinäkuussa.
Tätä sivua ylläpitää Isto Vatanen