Isto Vatanen
Hyvä retkikohde on sellainen paikka, joka on kaukana
kaupungista keskellä korpea ja jonne pääsee kaupungin
bussilla. Sellainen paikka on olemassa ja epäilemättä kaikki
ovat kuulleetkin sen olemassaolosta- vaan kuinka moni on käynyt?
Kuhankuono on paikka, jossa kohtaavat seitsemän
varsinaissuomalaisen kunnan rajat. Turku, Vahto,
Nousiainen, Mynämäki, Yläne, Pöytyä ja Aura kohtaavat tässä
mielenkiintoisessa pisteessä, joka sijaitsee pienellä
saarekkeella keskellä suota naurettavan kaukana Turun
keskustasta. Niin, no eihän siellä oikeastaan mitään ole.
Nuotiopaikka ja pari hassua mäntyä. Miksi siis vaahdota
pikkujutusta aivan suotta?
Tässä maastossa, joka yhdistyy maakuntamme alueen suurimpaan
yhtenäiseen metsäalueeseen, sijaitsee monta kymmentä kilometriä
retkeilyreittejä. Samaa metsää ovat niin Raasinkorpi, kuin
Leijankorpikin, jossa partiopiirin kämppä sijaitsee.
Kuhankuonon retkeilyalue on varsin suosittu jo sijaintinsa
vuoksi, mutta sikäläinen luonto ja maasto tarjoavat myös
mukavasti katseltavaa ja koettavaa. Reitistö on sen
verran hyvin merkitty, että kohtuullisella suunnistustaidolla ei
pitäisi tulla isompia ongelmia ja viitoitettuja reittejä löytyy
muutamasta muutamaan kymmeneen kilometriin, joten riippuen
voimista ja käytettävästä ajasta, on mahdollista suunnitella
juuri itselle ja porukalleen sopiva vaellus.
Turkulaisen partiolaisen, erityisesti ajokortittoman tai
autottoman (tai sekä että), kannalta Kuhankuonossa on se
erinomaisen hyvä puoli, että sinne pääsee varsin helposti
julkisillakin kulkuneuvoilla. Kaupungin bussit 21 ja 23 ajavat
Kauppatorilta (pysäkki KappAhlia vastapäätä) kohtuullisen
tiheästi Tortinmäkeen päätepysäkille, josta on varsinaiselle
Kuhankuonolle matkaa suunnilleen seitsemän kilometriä Porintietä
pitkin. Lisäksi Tortinmäestä lähtee pari tietä hieman lännemmäksi,
joita pitkin pääsee kävelemästä kohtalaisen vilkkaasti
liikennöidyn pikatien vartta. Matkat eivät maksa paljoa ja lähimmille
leirintäpaikoille ehtii hyvin vaikka matkaan lähtisi myöhäänkin
illalla. Tietysti mahdollista on myös matkustaa Yläneelle
kulkevilla linja-autoilla Kuhankuonolle. Näitä paikallisvuoroja
tosin kulkee huomattavasti harvemmin ja viikonloppuna iltaisin ei
käytännössä lainkaan. Pikavuoroautot eivät pysähdy
Kuhankuonolla, vaan vasta Yläneellä, josta tosin sieltäkin pääsee
samalle retkeilyreitistölle. Erikseen on syytä mainita Yläneen
ympäristössä, Pyhäjärven ja Elijärven rannalla kiertelevät
reitit, joilta niiltäkin pääsee viitoitettuja polkuja myöten
Kuhankuonolle. On siis täysin mahdollista suunnitella kierros
alkavaksi Tortinmäestä ja päättyväksi Yläneelle tai päinvastoin.
Maasto on Kuhankuonon ympärillä soista. Sitä täplittävät
pienet suojärvet ja toisaalta alueelta löytyy sekä kuivaa
kangasta, että korkeiden kuusien varjostamia synkkiä metsiä.
Hyttysmyrkyllä on siis hyvä varustautua. Kovin valtaisaa eräelämystä
on syytä silti olla odottamatta, koska metsäteitä kulkee
alueel la varsin runsaasti ja reitistöllä on paljon muitakin käyttäjiä.
Alueella on leiriytyminen ja tulenteko sallittu vain erikseen
merkityillä paikoilla, joita tosin on niin runsaasti, että
niiden puute ei suuremmin pääse haittaamaan retkeilyä.
Nuotionpohjien lisäksi leirintäpaikoilta löytyy usein jäteastia,
puucee, kaivo ja toisinaan myös kiintolaavu.
Matkalle on syytä varustautua kuten muullekin vaellukselle,
nimittäin hyvillä kengillä ja riittävällä muulla
varustuksella. Karttoja Kuhankuonon reitistöstä saa ostaa 20
markalla Turun kaupungin liikuntavirastosta Linnankadulta (61).
Kartta on varsin kannattava investointi, sillä siihen on
merkitty kaikki reitit ja leiri- ja pysäköintipaikat aina
Kuhankuonolta Yläneelle saakka. Lisäksi retkeilijä saa kaupanpäällisiksi
hyvän omantunnon, sillä karttojen myynnistä saatavilla
varoilla kustannetaan alueen ylläpitoa. Myytävät kartat
kelpaavat hyvin reittiä pitkin tehtäviin retkiin, mutta siitä
huolimatta alueen peruskartasta ei välttämättä ole ainakaan
haittaa. Se, haluaako lähtijä myös toisen kartan, on kunkin
omassa harkinnassa, mutta retkeilykartasta ei saa mm. juuri mitään
käsitystä siitä, minkälaisessa maastossa polku milloinkin
kiemurtelee. Läpyskässä kerrotaan kuitenkin kaikki
tarpeellinen tieto retkeilijälle sekä ohjeet ja määräykset
niistä asioista, jotka ovat sallittuja ja kiellettyjä. Luonnon
kannalta on huomattava se, että alueen runsaan käytön vuoksi,
retkeilijän tulisi noudattaa erityistä varovaisuutta ja välttää
kaikkea sooloilua. Tätä nyt tuskin on erityisesti syytä
(toivottavasti) partiolaiselle tähdentää.
Kuhankuonoa voi suositella niin omille kaverin tai parin kanssa
tehtäville viikonloppureissuille, kuin
venekunnan tai muun pienehkön partioporukan kanssa tehtävälle
retkelle. Vaikka sinänsä aivan kunnianarvoisat metsät eivät
ehkä tarjoakaan valtaisaa erämaakokemusta, voi niissä
vaeltelemalla
kuitenkin tyydyttää hyvin silloin tällöin
meripartiolaisellekin iskeviä metsäaddiktion vieroitusoireita.
Loppujen lopuksihan retken tai vaelluksen erähenkisyys on aina
viimeiseksi kuitenkin kiinni osallistujista.
Tätä sivua ylläpitää Isto Vatanen