Henrik Söderman ja Isto Vatanen
Eräänä kauniina tiistaiaamuna lähti Sinikotkien lippulaiva Rhea Martinsillan kupeesta Houtskäriin lippukunnan 50-vuotisjuhlaleirille. matkalla pistäydyimme sekä heinänokassa hakemassa pari optaria, että Nauvossa, josta Epa kävi ostamassa Teem-pullon. Illalla saavuimme vihdoinkin Hästön saarelle, joka oli leiripaikkamme. Pystytimme teltat hyttysiä hätistellessä, jonka jälkeen painuimme pehkuihin.
Useimmat meistä nousivat virkeinä lippukunnanjohtajamme töräyttelemiin
“sulosointuihin”. Tämän jälkeen vuorossa oli
leirirakennelmien kyhäämistä. Lounaan jälkeen oli vuorossa
“Nuorna vitsa väännettävä”. Tämän jälkeen
pulahdimme 13-asteiseen meriveteen. Iltaohjelmien jälkeen tuli yö,
jolloin tavallisesti nukutaan.
Torstaina oli ohjelmassa ensiapukoulutusta ja erilaisia köytöksiä.
Myös sudenpennut saapuivat suureksi harmiksemme.
Leiriläiset saivat kokea Sextantilla purjehtimisen elämyksen. Haukanpesän purjehduspäivänä perjantaina sattui veneessä eräitä kommelluksia. Maissa muu porukka harrasti merirosvokisailua. haukkojen palattua Altti keksi kivoja kisoja ja muuta puuhaa.
Seuraavana aamuna kiljuimme kaatosateessa “TÄMÄ ON KIVAA!”. Tämän jälkeen sää kaunistui ja pääsimme suunnistamaan. Iltapäivällä Masi järjesti optari- ja donitsikisat. Illalla oli suuri iltanuotio, jossa tapasimme mm. Kossiivin ja papukaija G. Pula-ahon.
Sunnuntaina olikin sitten vierailupäivä. Vanhempia alkoi
virrata kymmenen aikoihin ja kello 12 oli leirikirkko. Viiden
aikoihin vanhemmat ja sudenpennut lähtivät mukanaan kolme
“urheaa” leiriläistä. Pian olikin taas Altin vuoro
jatkaa. Viimein kävimme nukkumaan, mutta sinä yönä jäi
unemme vähäiseksi, sillä seurasi pelätty leirikaste. Sen
aikana saimme tutustua mm. peikkomuorin “herkullisiin”
keitoksiin, Hästön lukuisiin katajapensaisiin sekä hyvin
tutulta vaikuttaneeseen maahiseen.
Maanantaiaamuna heräsimme Georges Bizetin Carmenin tahteihin.
Tuhosimme leirirakennelmat, paitsi keittiön pöytiä ja suurta
tornia, jossa jokainen leiriläinen vuorollaan päivysti. Sen jälkeen
menimme hakkaamaan paikan omistajalle Gotte Rosenqvistille
halkoja.
Seuraavana aamuna pakkasimmekin jo tavarat. Ennen lähtöä palkittiin parhaat. Paras venekunta oli Haukka, hymypoika Henrik Söderman, mursu Tom Broberg ja narina Jan Pettersson. Rhea starttasi viimeisen kerran Hästön laiturista. Matka Turkuun kului sateen, siivouksen ja kannen pesun merkeissä.
Tämän kertomuksen tarina on sellainen, että kaksi merikotkavenekuntalaista nakitettiin Anno Domini 1987 kirjoittamaan Kotkansiiven numeroon 2/87 kumpikin omat juttunsa TSK:n juhlaleiristä. No, yksinhän on tylsä tehdä töitä, joten puulaakissa taistelimme kasaan kaksi eri versiota samasta aiheesta, josta tässä julkaistaan päätoimittajan haltuun jäänyt editio. Lehteä numero 2/87 ei siis koskaan ilmestynyt, joten siksi tämä myöhäinen julkaisuajankohta.
Tätä sivua ylläpitää Isto Vatanen