Kaikkihan me tiedämme, että viime kesä oli vuosisadan kaunein. Kun eräänä heinäkuun puolenvälin helteisenä kesäpäivänä lupauduin soutamaan Suomen vanhimman partiokäyttöön rakennetun aluksen, tarunhohtoisen s/y (lue soutu yacht) Sextantin Aurajoesta Kemiön Korsholmaan en tiennyt mikä minua odotti. Elämysmatkalle ei sentään tarvinnut lähteä yksin, sillä helle oli heikentänyt myös neljän muun sinikotka-veljen arvostelukykyä.
Lähtöpaikalle Manillan rantaan oli kerääntynyt uteliaista sinikotkista ja tiedotusvälineiden edustajista koostonut yleisömassa. Ainoastaan yksi oli joukosta poissa, nimittäin koko kesän paahtanut Iso-Arska oli vaihtunut tihkusateeseen.
Median kynsistä päästyämme kääntyi Sextantin keula kohti ensimmäistä ja myös viimeistä välietappia Paraisten sail-in Hesburgeria. Allekirjoittanut oli valinnut soutuasuksi shortsit ja teepaidan luottaen siihen että tihkusade pian vaihtuisi taas auringon paisteeksi. Olettama osoittautui kuitenkin vääräksi, sillä reilun tunnin soutamisen jälkeen taivas repesi. Viisi urheaa sinikotkaa oli saanut Ukko-ylijumalan vihat niskoilleen ja sadevarusteisiin pukeutuminen enää tässä vaiheessa olisi ollut täysin turhaa, sillä kuivat shortsit ja teepaita olivat jo menetettyjä. Matkan oli kuitenkin jatkuttava ja s/y Sextant jatkoi mitäänpelkäämättömän miehistönsä kanssa täysin airoin kohti roskaruokalaa.
Lähtö oli tapahtunut noin klo 2000 ja kun Sextant viimein puolen yön aikaan lipui Paraisten suntin Hesen laituriin kohtasi miehistöä jälleen raunioittava takaisku: kyseinen pikaruokakulttuurin pyhättö oli sulkenut luukkunsa puolitoista tuntia aikaisemmin ja varmuuden vuoksi mukaan varattu makaroonilaatikkokin oli kärsinyt matkan aikana huomattavia vaurioita.
Harhailtuamme saaristokaupungissa noin tunnin antautui allekirjoittanut vaihtamaan sadevarusteisiin ja matka kohti Korsholmaa jatkui vaihtelevassa säässä asteikolla tavallinensade-kaatosade. Aamuyön tunteinea Kemiön aukolla sade vaihtui puuskittaiseksi tuuleksi tuoden matkantekoon oman pikantin säväyksensä. Samalla se tarkoitti matkavauhdin putoamista noin 70 %:lla. Ei auttanut muu kuin airottaa entistä raivokkaammin ja jokainen, joka on ollut esimerkiksi kisaamassanytkin mukana olleen lippukunnanjohtajan kanssa tietää, mitä tahdin kiristäminen tarkoittaa (let‘s go to there!).
Raivokas loppurutistus tuotti tulosta klo 0700, kun Sextantin kokka viimein kolahti Korsholman leirialueen rantakallioon. Samaan aikaan Arska suvaitsi tulla esiin pilvenreunan takaa. Kesän ainoa kaatosadeyö oli takanapäin ja lopen uupunut miehistö asettautui yö- tai oikeastaan aamupäiväpuulle keskeneräisen leirisaunan lattialle. Oma makuupussi tuntui ehdottomasti maailaman parhaalta paikalta. Aikaa matkantekoon oli käytetty taukoineen yhteensä 10 h 45 min. Siinä haastetta tuleville sukupolville!
Kaleeriorjat: Joni Holmroos, Timo Toimi, Oskari Huiskala, Kai Koskinen ja Harri Jokinen
Turun Sanomat 29. heinäkuuta 1997
Sari Säynekoski
Odotettavissa sadetta, väsymystä ja känsäisiä käsiä
Sinikotkien partiopojat soutavat Kemiöön
Turun Sinikotkien viisi partiolaista lähti maanantai-iltana soutamaan kohti Kemiötä ja Sinikotkien 60-vuotisjuhlaleiriä.Soutumatka alkoi iltakahdeksalta ankeissa sääoloissa. Vielä muutama tunti aikaisemmin vettä vihmoi taivaan täydeltä, salamat leiskuivat ja ukkonen jyrisi. Eikö kehno keli pelota poikia? - Ei vaikka voihan tässä käydä niin, että yksi soutaa ja neljä äyskäröi, sanoivat partiolaiset.
Edessä soutua maratonin verran
Soutumatkaa Aurajoen rannasta Kemiöön kertyy 25 meripeninkulmaa eli 45 kilometriä. -Vähän yli maratonin matka, pojat laskeskelivat. Matka taittuu Suomen vanhimmalla vielä käytössä olevalla partioaluksella. Puuvene Sextant rakennettiin vuonna 1957 Korppolaismäen veneveistämöllä. Sinikotkien soutajat tekivät vastaavan reissun 1958, jolloin yhdeksän kaveria souti Turusta Hangon Hopearannan suurleirille. -Me laitamme paremmaksi, meitähän on vain viisi. Emmekä ole edes harjoitelleet, soitajat ylpeilivät.
Paraisilla siintää hampurilaiskioski
Partiolaiset veikkasivat olevansa perillä Kemiössä tiistaina puolenpäivän aikoihin. -Lupaamme pysyä pois vilkkaimmilta väyliltä. Tarkoitus ei ole joutua silmäkkäin Ruotsinlaivan kanssa. Hankimme matkalle varmuuden vuoksi tuliterät airot ja muutamia kännyköitäkin on mukana, lippukunnanjohtaja Joni Holmroos kertoi.
Sextant-laivaan pojat lastasivat sadevarusteita, pikku purtavaa ja makuupussit. -Jos on aikaa, otamme jossain parin tunnin tirsat. Ensimmäinen etappi on ilman muuta Parainen, josta saa hampurilaisia, pojat haaveilivat. Tiistaina alkavalle viikon mittaiselle juhlaleirille Kemiöön kokoontuu Sinikotkia ja heidän vieraitaan yhteensä 120.
Turun Sanomat 30. heinäkuuta 1997
Soutavat partiopojat ehjinä Kemiöön
Turun Sinikotkien viisi partiopoikaa souti maanantain ja tiistain välisenä yönä juhlaleirilleen Kemiöön.
Aurajoelta startannut soutumatka taittui sateisesta säästä huolimatta viitisen tuntia ennakoitua nopeammin- airoja kiskottiin 10 tuntia ja 45 minuuttia. Yöllä piiskannut sade ei menoa haitannut, koska tuuli ei yltynyt kovaksi.
Pojat pitivat 45 kilometrin pituisen urakkansa aikana tauon Paraisilla. Kaikki olivat Kemiöön saapuessaan hyvissä voimissa, mutta sen verran väsyneitä, että peti kutsui.
Tätä sivua ylläpitää Isto Vatanen