LEHTONEN
Joni Holmroos
Leima ja avaimet käteen periaatteella. Avaimet eivät mihinkään sopineet, mutta leima oli ihan oikea ja vieläpä oikean lippukunnankin. Tällä tavalla tuore, reservin meriupseeri ryhtyi johtamaan lippukuntaa nimeltä Turun Sinikotkat.
Lippukunnan edellisestä tasavuodesta, 50-vuotis juhlasta on kulunut kymmenen toimintarikasta vuotta, puolet tästä vuosikummenestä lippukunnanjohtajana oli Juha Lehtonen. Nykyinen lippukunnanjohtaja haastatteli edeltäjäänsä tehdäkseen jutun Kotkansiipeen, mutta myös saadakseen arvovaltaisen näkemyksen Sinikotkien toiminnan kehityksestä ja tulevaisuudesta.
Juha Lehtonen, lippukunnanjohtaja vuosina 1991-1995, ryhtyi 22-vuotiaana mieli täynnä ideoita johtamaan Sinikotkia. Kaikki uudistukset eivät ehtineet toteutua, koska normaaleihin rutiineihin ja pienten uudistusten läpiviemiseen kului suuri osa ajasta. No, ainakin partiojohtajaneuvostoon ilmestyi esityslistat. Mihin Juhan aikana sitten päädyttiin? Ainakin henki lippukunnassa on hyvä. Keskustelukulttuuri on parantunut, vaikka on siinä vielä parantamistakin. Tuli meistä myöskin avoimempia. Nykyään toimimme aika aktiivisesti piirissä, osallistumme PT-kisoihin ja muihin tapahtumiin sekä teemme työtä piirin toimielimissä.
Onko venekuntatoiminta sitten muuttunut? Juhan mielestä ennen oli kuria, mutta paljon muita muutoksia venekuntien ja niiden johtajien toiminnassa ei ole ollut. Nykyään ollaan vain ajauduttu kilpailutilanteeseen muiden harrastusten kanssa. Me emme voi kilpailla kuin laadulla. Partiota kun ei voi muuttaa ja jos se ei kiinnosta niin sitten ei voi mitään. Toimintaa siis voidaan kehittää ja pitääkin mutta perusarvoja emme voi muuttaa.
Kuluvan vuoden Juha on toiminut Sextantin johtajana. Rhean iso remontti on onnistuneesti takana ja purjehduskesä sujui hyvin. Venekuntalaiset purjehtivat määrällisesti paljon, mutta siinäkin olisi laadussa vielä kehittamistä. Purjehduksiin tarvittaisiin enemmän koulutuksellista sisältöä. Meritoiminta antaa paljon tehtäviä sellaisillekin johtajille, jotka eivät ehdi olla mukana normaalitoiminnassa- näin lippukunnassa säilyy hyvä johtajareservi. Nuorten johtajien pitäisi ottaa vastuuta myös Sextantin johdossa. Teknisen tiedon puute ei ole mikään tekosyy. Asiat oppii jos on tahtoa ja yritystä.
Vuodesta 1995 Juha on toiminut myös Varsinais-Suomen Partiopiirin meripartio-ohjaajana eli ollut meripartiotoiminnan yhteyshenkilö piirissämme. Tässä työssä on tullut tutuksi piirin muut merilippukunnat. Yhteistyötä on yritetty viritellä ja yleensä ideoiden takana ollaakin, mutta tekijöitä ei tahdo löytyä. Kaikilla taitaa olla riittävästi työtä oman lippukunnan tapahtumissa. SP:n meripartioryhmän toiminta kiinnostaa Juhaa periaatteessa, vaikka ryhmä onkin suuri ja vaikuttamisen mahdollisuudet ovat siten pienet. Lisäksi ryhmässä on ehkä liikaakin varsinaissuomalaisia.
Diplomityön valmistuttua 1994 Juhan jatko-opiskelut alkoivat heti ja jatkuivat viime kevääseen asti, jolloin tohtorinväitöskirja oli valmis. Itse väitöstilaisuus oli tänä syksynä. Kiireisintä aikaa oli vuonna 1995, jolloin piti hoitaa lippukunnan ja piirin meripartioasiat ja sen lisäksi opiskella. Onnistunut opiskelun yhdistäminen työhön ja joustavat työajat mahdollistivat väitöskirjan valmistumisen näin pian. Nyt Satahanka-projekti alkaa todella työllistää Juhaa ja sen lisäksi meripartio-ohjaajan pesti jatkuu vielä ainakin vuoden. Satahangalla olisi meidän lippukunnan nuorille johtajille paljon erilaisia hankkeita, savujohdosta aina hygieniaan asti. Nopeimmat ja innokkaimmat vievät parhaat hommat. Nyt kun Rhea on nostettu, on pari kuukautta aikaa miettiä jatkoa lippukunnan tehtävissä.
Tätä sivua ylläpitää Isto Vatanen