KOTKANSIIPI 2/1997
ISSN 0788-8031

WWW-Kotkansiipi
http://www.tuug.org/~isto/kotkansiipi/

37. vsk (no. 77)
Painos: 1. 250 kpl, 2. 150 kpl
Ilmestymispäivä: 26.10.1997

Toimitus:
Päätoimittaja: Isto Vatanen

Toimituksen osoite:
Turun Sinikotkat
Kotkansiipi
Multavierunkatu 2
20110 TURKU
email: isto.vatanen@iki.fi

Julkaisija:
Partiopoikalippukunta
Turun Sinikotkat
Multavierunkatu 2
20110 TURKU

Painopaikka:
Turun evl seurakuntien monistamo 1997

Ilmestymisaikataulu:
Kotkansiipi ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Vuoden ensimmäinen numero ilmestyy V-SP:n kevätparaatipäivänä toukokuussa ja toinen Itsenäisyyspäivänä 6.12.

Ilmoitushinnat:
Koko sivu (A4) 1000 mk
Puoli sivua (vaaka A5 tai 1 palsta) 500 mk
Neljännessivu (A6) 250 mk
Pienemmät ilmoitukset 200 mk
Määräpaikkalisä 250 mk

Materiaalin palautus:
TSK:n kololla Kotkansiipi-laatikossa kuukauden ilmestymispäivästä lukien. Ne ovat siellä odottamassa sitten aivan varmasti, eivätkä ne ainakaan keväisellä/syksyisellä kokemuksella lisäänny tai lähde itämään pitkälläkään odottelulla.

Tulevaisuutemme on omamme

Isto Vatanen

Tiistaina 29.7. vuonna 1997 satoi kaatamalla. Tuona aamuna parisenkymmentä sinikotkaa kokoontui Kemiön saarelle Korsholman niemeen. Lippukuntamme 60-vuotisjuhlaleiri oli alkamassa. En tiedä satoiko 29. heinäkuuta vuonna 1907. Tuolloinkin oli joukko poikia oli lähdössä partioleirille. Se leiri pidettiin Brownsea-nimisellä saarella Englannin rannikolla. En tiedä kuinka monet tuo tieto aamulla 29.7.1997 saavutti ja monetko se pysäytti, mutta tahtomattaankin ajatukset leijailivat päivän aikana vanhaan Englantiin. Millaiseltahan se oli mahtanut silloin tuntua.

Ensimmäisestä partioleiristä oli kulunut kolme vuosikymmentä, kun lippukuntamme perustaja Unto Mättö kokosi ensimmäiset Tuomiokirkkoseurakunnan rippileiriltä keräämänsä partiosta kiinnostuneet pojat luokseen puhumaan partiosta ja perustamaan uutta lippukuntaa. Elettiin syksyä 1937- syksyä, josta on tänä vuonna kulunut kuusi vuosikymmentä.

Vuosipäivät ovat aina eräänlaisia pysäkkejä, joille on tapana seisahtaa hetkeksi katsomaan eteenpäin ja taaksepäin. Taaksepäin käännytään katsomaan kaikkea sitä, mitä on saatu aikaan, missä ollaan käyty ja oltu. Vuosien takaisia kokemuksia on hauska muistella ja kaffekupin äärellä pudistella päätä ja kummastella nykyajan menoa ja muistella kuinka erilaista kaikki silloin joskus oli. Silti se eteenpäin katsominen on aivan yhtä tärkeää. Mihin olemmekaan seuraavien kymmenen tai useamman vuoden kuluessa menossa?

Partioaate ja ne perusajatukset, joita käytännössä kokeillakseen B-P keräsi joukon poikia Brownsean saarelle, ovat yhä olemassa. Ne tulevat myös toivottavasti aina olemaan. Se kohta missä meidän on ajateltava ja mietittävä omaa partiopolkuamme ja lippukunnan tulevia vuosia, on siellä missä päätetään siitä, miten me olemme partiolaisia ja miten partiolaisuus löytää paikkansa nykyisessä maailmassa.

Tulevaisuutta on hyvä miettiä. Kaikkea on yleisesti ottaen hyvä pohtia, ennen kuin suin päin ryntää tekemään, mutta pohdiskelulla ja keskustelullakin on aina oltava päämäärä. Miksi keskustellaan ja miksi haaveillaan jostakin, jos se ei koskaan toteudu? Partio on sikäli hieno elämäntapa, että me pohdimme asioita yhdessä ja toteutamme itse päätöksemme, unelmamme ja rakennamme itse omaa tulevaa toimintaamme. Partioon ei sovi jäykkä johtaja-alainen-ajattelu eikä myöskään se, että vanhemmat partiolaiset päättävät mitä nuoremmat haluavat. Partioon ei kuulu edes se, että vanhemmat partiolaiset tietävät ja tekevät kaiken paremmin kuin nuoret. Maailma muuttuu ja kunkin sukupolven täytyy saada itse toteuttaa omanlaistansa partiota. Tämä on juuri se tie, jota seuraamalla Sinikotkat pysyvät ainakin kaikille sinikotkille maailman parhaana partiolippukuntana.

Meidän kaikkien, lippukuntalaisten aivan kuten myös tukijoidemme ja ystäviemme, on aika kohottaa katseemme horisonttiin ja mietittävä mitä väylää lähdemme ajamaan. Sitten tartumme yhteistuumin ruoriin ja otamme yhdessä sovitun kurssin.