E. Nahkuri (Ebra)
Niin siinä vain kävi, että mekin Allun kanssa löysimme itsemme Sinikotkien Sudenpentulaumasta. (Luultavasti se oli syksyllä 1940.) Taisi siinä mielessä olla pelonkin häivä kun me ensimmäistä kertaa Montanan talossa olevan kolon ovea avattiin. kyllä siellä pian tutuiksi tultiin. Oli siellä Jukat ja Pekat sekä monet muut kivat kaverit. Joo, ja johtajia oli monta. Ne järjestivät vuoron perään meille kaikenlaista, -oli jännää ja hauskaa. Sudenpentuja oli kaksi laumaa.
Pitihän pentujen metsässäkin käydä, ja niin me lähdettiin ensimmäiselle retkelle. Siellä kilpailtiin mm. kuka löytää eniten puolukoita. Oikeat sudet olis kuolleet jo nälkään. Kovalla hakemisella ja johtajamme Unto Aron avustuksella taisin löytää yhden. Kyllä eväät maistuivat kun niiden syöntiaika tuli.
Myös mieleen ovat jääneet aamuvartiot, joihin sunnuntai-aamuisin kokoonnuimme. Pastori v.Hyvönen tai Unto Mättö tavallisesti pitivät sen. Aamuvartio oli myös kuin lpk:n kokous, kaikki koettivat päästä sinne. Tuntui siltä, että siellä joskus oli oikein pelottavan hiljaista sanaa kuullessamme.
Niin aika kului ja kevätpuolella jo alettiin puhua leiristä. Se pidettiin Särkän saaressa ja paljon sinne poikia tulikin. Se saari tuntui meistä eri jännältä. JA ne ensimmäiset iltanuotiot. Silloinkin oli aivan hiiren hiljaista kun kirppu Max esiintyi. Ensikertalaiset noettiin. Vierailupäivänä vanhemmat vieläkin luulivat, ettei me pärjätä leirillä. En usko kotiin lähdön tulleen kenenkään mieleen. Siitä Särkän saaren ohitse meni vielä silloin halkokaljaaseja purjeet pullollaan. Yksi meinasi törmätä rantakallioonkin.
Seuraavana vuonna pääsin jo Pöllö vartioon. Vartiossa oli jänniä kilpailuja, näyteikkuna Kim ja Pingispallon puhallus. Niiden varsinaisten vartion hommien lisäksi oli kovat koitokset ruutukorttikeräyksessä.
Talvipäivät olivat jonakin vuonna täällä kotikaupungissamme. meitä oli suuri joukko mm. Tampereella 1945 talvipäivillä.
Tämä kirjoitus julkaistiin alunperin Kotkansiiven numerossa 3 /1962.
Tätä sivua ylläpitää Isto Vatanen