TSK:n soittokuntapurjehdus

22.7.-25.7.1999

Turun Sinikotkien soittokunnan perinteinen kesäinen vesiliikenneviikonloppu purjehdittiin tänä vuonna lähisaaristossa.

Ilari Lemponen

Lähdimme Heinänokasta torstaina kuuden jälkeen illalla heti kun olimme saaneet soittimet, ihmiset ja ruoat kyytiin. Kapteeninamme oli Kari Sarlin ja förstinä Isto Vatanen. Airistolla nostimme purjeet ja lähdimme kevyen tuulen kuljettamina kohti Ahvensaarta. Päivän vaihtuessa illaksi olimme perillä. Rantauduimme ja ruoan jälkeen lähdimme tutkimaan saarta.

Saarella oli joskus louhittu jotain ja siellä oli suuri avolouhos, joka oli täyttynyt osittain vedellä, mutta vain niin vähäisesti, että louhoksen päältä näimme pohjaan asti. Kiertelimme hetken aikaa saarta, mutta kun emme löytäneet mitään mielenkiintoista, palasimme Rhealle. Kävimme uimassa ja tässä vaiheessa eräs soittokuntamme jäsenistä teki hyvän havainnon: vedessä oli rapuja. Ensin koetimme pyydystää niitä käsin, mutta ravut puolustautuivat saksillaan. Yksien kipeiden sormien jälkeen haimme vadit, joilla kauhoimme rapuja vedestä. Katselimme vähän aikaa vadissa uivia rapuja ja päästimme ne lopuksi menemään. Suurin yksilö oli valehtelematta ainakin 15 cm pitkä! Muut olivat 11-13 senttisiä.

Kyhäsimme nuotion muutamista ropseista eli puista. Kello oli tuolloin jo reippaasti yli puolen yön ja hiljalleen ihmiset palasivat Rhealle ja menivät nukkumaan.

Kirjoittaja kertoo ruorimiehelle ankaria tosiasioita purjehduksesta, torvisoitosta ja kaikesta muusta sellaisesta.

Kun kaikki olivat heränneet ja syöneet, lähdimme pois Ahvensaaresta. Suuntasimme kulkumme Kustaviin, jossa meidän oli tarkoitus soittaa Parattulassa Péterzenien ravintolassa. Saavuimme määränpäähämme vähän puolen päivän jälkeen.

Esitykseen oli vielä muutama tunti, joten ehdimme peseytyä ja käydä saunomassa. Tämän jälkeen menimme ravintolaan ja söimme erinomaista lankkupihviä. Syötyämme haimme soittimemme ja viihdytimme ravintolan asiakkaita noin tunnin verran soittamalla meriaiheisia kappaleita.

Viivyimme satamassa vielä hetken, mutta pian irtauduimme ja lähdimme purjehtimaan kohti Velkuanmaan Salavaisia. matka taittui joutuisasti ja olimme illalla perillä. Teimme iltapalaa, söimme ja menimme nukkumaan.

Herättyämme lähdimme Åselholmaa kohti, koska jotkut meistä eivät olleet käyneet siellä. Rantauduimme Åselholman yhteysaluslaituriin noin kello 11. Ostimme läheisestä kioskista leipää ja lähdimme katselemaan ympäristöä.

Kävelimme jonkin matkaa kunnes saavuimme talollemme. Katselimme ympärillemme ja löysimme punamultamaalia. Pikaisen tarkastuksen jälkeen näimme, että yksi vajoista kaipasi maalia pintaansa. Sekoitimme maaliin vettä ja aloimme maalata. Tässä työssä aikaa kului muutamia tunteja ja kyllähän siitä vajasta ihan hyvä tuli. Veimme maalaustarvikkeet takaisin taloon ja lähdimme takaisin Rhealle. Söimme maittavan aterian ja menimme pian nukkumaan.

Heräsimme myöhään sunnuntaiaamuna, koska lähtökiirettä ei ollut. Lähdimme hiljalleen purjehtimaan takaisin Heinänokkaan. Perillä siivosimme ja lähdimme kaikki tyytyväisinä kotiin.

Reipashenkinen torvisoitto vaatii vaatii veronsa.

Valokuvat: Markku Salminen