Sohvalla
Antti Puro

Sähvösohvalle joutui tällä kertaa aktiivipartiolainen Antti Puro. Tämän aktiivisuuden me kaikki saamme epäilemättä huomata sitä enemmän mitä lähemmäksi käy vuoden 2001 alkutalvi.

Seuraavaan Kotkansiipeen kaivattaneen myös sohvankuluttajaa. Tee oma ehdotuksesi toimitukselle ja voita yllätyspalkinto!

1. Kuka olet?

Nimi on Antti Puro, partionimeksi ei ole koskaan oikein vakiintunut mitään muuta. Olen ilmeisesti niin tylsä tyyppi tai sitten rakkaalla lapsella on liikaa nimiä, tiedä häntä.

2. Lippukunnassa sinua on näkynyt viime aikoina taas ehkä vähän enemmän, mutta muuten partioharrastuksesi on suuntautunut enemmän toisiin ympyröihin. Kerropa jotakin partiourastasi.

Liityin Sinikotkiin vuonna 1977 tiistain sudarilaumaan. Sieltä matka on kulkenut Merikotka-venekuntaan, jossa toimin ensin avj:nä ja sitten vj:nä muutaman vuoden. Lippukunnassa olen ollut laivapäällystön jäsen, kalustonhoitaja, pp-osaston johtaja, Kotkansiiven päätoimittaja, tilintarkastaja ja tällä hetkellä ansiomerkkitoimikunnan puheenjohtaja. Erilaisia projekteja on tullut vietyä läpi, mm. kesäleiri, talvileiri, luokkasuorituksia, muutama Tuohitorvi sekä piirissä suunnistuskisat ja syys-pt-kisat (ratamestarina). Olen myös kipparoinut Rhealla muutamina vuosina, tosin purjehdukset ovat jääneet vähiin viimeisten parin vuoden aikana. V-SP:ssä olin kilpailujaoston jäsen 4 vuotta ja sinä aikana koulutin piirin maastotuomarikurssilla

Valokuva: Kotkansiiven arkisto

10 kertaa, kerran kurssinjohtajana. Jaostosta siirryin 3 vuodeksi SP:n kilpailuryhmään, jossa ratkoin SM-kisoihin liittyviä asioita vuoteen 1998 saakka.

3. Partiota kai sitten voi harrastaa myös, vaikka tuntuisi siltä, että lippukunnassa ei ehkä enää olisikaan itseä eniten kiinnostavia tehtäviä.

Asia on juuri niin, että partiossa pitää tehdä sitä, minkä kokee mielekkääksi. Partio on hieno paikka kokeilla kaikenlaista. Moni on jopa löytänyt ammattinsa partiossa harrastetusta aiheesta. Esimerkkejä löytyy mm. eräoppaista ja laivanrakennusinsinööreistä. Siinä vaiheessa, kun tuntee että jokin asia on tullut koluttua läpikotaisin, on aika kokeilla jotakin muuta. Näin esimerkiksi silloin, kun on kouluttanut samalla kurssilla 10 kertaa. Omat ideatkin alkavat helposti kulkea samaa rataa eikä kehitystä enää tapahdu. Liian nopeasti ei tietysti pidä hyppiä tehtävästä toiseen, sillä silloin ei ehdi kunnolla paneutua mihinkään. Esimerkiksi ei ole järkevää vaihtaa lippukunnanjohtajaa joka vuosi. Vaikka lippukunta onkin partiotoiminnan ydin, niin myös piirissä ja SP:ssäkin löytyy hankkeita, jotka ovat järkeviä (se ei välttämättä tarkoita, että kaikki siellä pyörivät hankkeet olisivat sellaisia...)

4. Sinua voi hyvällä syyllä sanoa ahkeraksi kisaajaksi, mutta samalla tiedät myös aika paljon kisojen järjestämisestä. Voisiko kisoissa löytyä jotakin ihan oikeasti kiinnostavaa tekemistä venekunnanjohtajaikäisille ja sitä nuoremmillekin?

Kilpailuihin kannattaa ehdottomasti lähteä kisaamaan aina, kun on mahdollisuus. Kisoissa sovelletaan monia koulutusohjelmassa vaadittavia taitoja yleensä aika villilläkin tavalla eikä suoraan niin kuin ne suorituskirjassa lukevat. Kilpailija on kisoissa asiakas, jonka hyväksi järjestelijät tekevät uskomattoman paljon töitä. Sen takia kisoissa voikin olla samalla viihtymässä kun hiki lentää ja otetaan taidoista mittaa. Järjestelypuolella löytyy varmasti hyviä hommia vj-ikäisille ja venekuntalaisillekin. Esimerkiksi runsaan vuoden päästä pidettävissä "Kylmääki -01" talvi-SM-kisoissa, joissa Sinikotkat on yksi kolmesta järjestävästä lippukunnasta, rasteilla tarvitaan paljon porukkaa. Kisailijan kannalta hyviä

rasteja ovat ne, joiden toteutuksessa on nähty jonkin verran vaivaa. Tällaiset rastit ovat myös järjestäjille mielekkäitä koulutustilanteita, joissa kyseinen taito tulee harjoiteltua perusteellisesti. Kun Sinikotkat viime kerran olivat mukana SM-kisajärjestelyissä Karhusaari 95 -syys-SM-kisoissa, pimeänavigointi ja merimerkkien valokuviot tulivat varmasti paremmin tutuksi, kun ne pystytettiin käytännössä maastoon verrattuna siihen, että samaa asiaa olisi harjoiteltu kololla paperilla.

5. Kisojen lisäksi partiolaisuushan on tietysti ylipäänsä hieno juttu, mutta miksi?

Minusta partiossa on parasta se, että siinä kehittyy ajattelemaan oman itsensä lisäksi muita. Kun toimii vj:nä tai leirinjohtajana tai kipparina, voi samalla toteuttaa omia ideoitaan hauskan toiminnan muodossa, mutta samalla asennoituu tekemiseen niin, että yrittää saada tapahtumista muillekin hauskoja. Tärkeää on tietysti muistaa, että maailma ei ole sama kuin partio. Muita huomioonottavaa asennetta saisi olla partion ulkopuolellakin enemmän. Emme kai ole erilaisia partion ulkopuolella?

6. Yritä keksiä vielä jotakin negatiivista sanottavaa partiosta.

Tuossa edellä jo liippasin tätä aihetta. Välillä tuntuu, että partio on oma pieni sisäpiiri, jossa on urauduttu tiettyihin kaavoihin, vaikka voisimme ottaa ideoita ja toimintamalleja monesta muustakin paikasta, esim. urheiluseuroista, luonnonsuojelujärjestöistä, yrityselämästä jne. Tärkeää on tietysti pitää mielessä partion ydinasiat, päämäärät ja ihanteet, ettei poimita omaan toimintaan huonoja malleja.

7. Kerropa, Antti, nyt vielä lopuksi vitsi.

Turkulainen lähti myymään lammasta Tampereelle. Hän pakkasi lampaan auton takapaksiin ja lähti ajamaan. Perillä kauppaa tehdessään hän huomasi, että lammas olikin tukehtunut autoon. Tähän tamperelainen sanoi: "enhän mää nääs tota voi ostaa, eihän se edes määi". Turkulainen vastasi: "Kylmääki Turuus".

Toimitus kiittää anttimaisesta valinnasta vitsin suhteen.

Toimituksen oma nurkka

Lehdelle toimitettava materiaali

Tekstit: Yleinen tekstinkäsittelymuoto (WordPerfect, MS Word, ANSI-teksti). Paras teksti on suoraa ja muotoilematonta. Kappaleiden väliin on syytä lisätä tyhjä rivi.

Kuvat: Joko paperikuvina, dioina tai negatiiveina. Kuvat saa toimittaa myös valmiiksi skannattuina. Tällöin toivomuksena ovat harmaasävykuvat, joiden resoluutio on vähintään 600 pistettä tuumalle ja kuvan yhden sivun mitta vähintään 10 senttiä.

Korjaus edelliseen numeroon

Dan von Weissenbergin muistokirjoitukseen oli valitettavasti eksynyt väärä valokuva. Kuvan esittämä Dan von Weissenberg elää ja voi tiettävästi hyvin. Toimitus pahoittelee virhettä