Isto Vatanen

Etukäteen harva hanke tuntuu suunnattoman fiksulta, mutta tämä kuului ehdottomasti niihin, joihin oli pakko suhtautua mukavana kesälomareissuna. Se ei siis tuntunut välistä keväällä lainkaan älykkäältä ajatukselta. Pienin syy ei ollut se, että historiallisella koulutusaluksellamme s/y Sextantilla purjehtimisessa on aina hiukan erilaista haastetta, kuin jos alla olisi oikea purjevene. Jälkikäteen uskaltaa kuitenkin jo sanoa, että se ei ollut ainoa syy, miksi kesäinen viikon mittainen purjehduksemme aurinkoisessa saaristossa olikin aika hieno kokemus. Sitä voi suositella myös muille. Jaossa ovat seuraavaksi kaukopurjehdusmerkit numerosta 36 eteenpäin.

Kaukopurjehdusmerkin, niin sanotun kultaisen ruorin, suorittamiseksi pitää nähdä vähän vaivaa, mutta mitään herkuliaanisia ponnistuksia ei silti välttämättä vaadita. Ainakin omasta kokemuksesta voi sanoa, että sitä huomasi itse olevansa innokkain hivuttamaan rimaa ylöspäin sentti sentiltä.

Suoritusvaatimuksiin kuuluu vähintään kuuden yön yli kestävä purjehdus hyväksytyllä kevytveneellä, jollaiseksi esimerkiksi Sextant luettiin. Matkan aikana suorittajan on pidettävä päiväkirjaa, tehtävä valitsemastaan ja ennalta hyväksytystä aiheesta harrastetutkimus ja lisäksi arvioitava varusteitaan ja ruokaansa. Lisäksi purjehdukseen pätee muutamia pikkusääntöjä, joilla on lähinnä lepsuilua ehkäisevä vaikutus. Eipä silti, että kukaan helposti lintsaamaan kaukopurjehdukselle lähtisikään. Alla olevat huomiot matkan varrelta on koottu omasta matkapäiväkirjastani. .

Ja kuinka kauas

pääsee

Sextantilla

?

Valokuvat: Juha Haapakangas

Maanantai 28.6.

Oli sairaan kuuma. Pakkailimme tavaroita, keitimme kahvia, pakkailimme venettä jne. Vitsailin aamupäivällä, että taitaa mennä kolmeen ennen kuin ollaan liikkeellä. Pelastusliivien vaihtokeikan jälkeen kello oli 10 yli kun vihdoin suuntasimme kamavuoren kanssa - sen jonka ei pitänyt mahtua veneeseen - merelle.

Taustakuva: Juha Haapakangas

32

Tuulen kanssa oli vähän hiljaista ja pääsimme kuudessa tunnissa Airiston eteläpäähän tavaten mm. Ruotsinlaivaväylän tuntumassa moottoriveneilemässä olleen rakkaan partioveljemme Kari Sarlinin vaimoineen. Tyvenellä Etelä-Airistolla oli muuten kiva joutua uuden WOW!-tietopalvelun markkinatutkimuksen uhriksi. Sen jälkeen osasinkin jo paljon paremmin pitää puhelinta kiinni. Eläköön tietotekniikka ja gsm.

Iltasella turvauduimme airoihin ja soutelimme muutamia maileja kaleeriorjavitsejä laukoen Nauvon pohjoispuolelle Taslotin saarelle.

Tiistai 29.6.

Herätys + tunti ilman aamupalaa liikenteessä. Soutumatka vei meidät ympäri näppärää lahtea kivassa helteessä kunnes rantauduimme Finbyhyn. Itse lähdin tekemään dokkareita paikallisesta kivilabyrintista, Lauri lähti haastattelemaan paikallista asujamistoa ja Juha laittamaan ruokaa ja siinä sivussa paistattelemaan kelvollisen kaunista päivää.

Tutkimuksen tekeminen vaati vähän harjoittelua. Vaikka tekniikka ja homma muutenkin oli ainakin periaatteessa ihan riittävästi hallussa, ei esimerkiksi 20 metrin mittanauhan kanssa taiteilu ollut suoranaista juhlaa.

Valokuva: Isto Vatanen

Valokuvat: Juha Haapakangas

Seilailimme pakollisten lähtöarvontojen jälkeen Nauvon kirkonkylän ohi itään. Purjehtiessa huomasi, että Sextantilla on pakko olla oma tahto tai jotakin. Matka etelään Storlandetin ja Lillandetin välistä sunttia sujui lopulta kuitenkin aivan riittävää vauhtia kunhan vain alkuun päästiin, vaikka pahimmillaan tuuli olikin aika lailla mielenkiintoista.

"Teilläpä on, pojat, tosi hieno vene. Millainen köli siinä on?"

Torstai 01.07.

Ja sää suosi edelleen. Manöveröimme hienosti Korpoströmiin shoppailemaan, tutustumaan Roska-Roopeen, saaristolaiselämään ja kaikkeen muuhun sellaiseen.

Suotuveneellä pääsi varsin tyylikkäästi ilman airojakin tällä kelillä Gyltön länsipuolelle ja sieltä pohjoiseen, jossa sitten Korppoon kirkonkylän kohdalla saimme vendailla oikein olan takaa Pikaisen navigointi- ja pähkäilyhetken jälkeen päätimme, että lähdemme pohjoiseen Norrskatan länsipuolitse, eikä sen itäpuolelta, niin kuin joskus aikaisemmin oltiin visioitu.

Pikataipaleen jälkeen neljän maissa Maskinnamon pohjoispuolella keksimme suunnata suoraan Kunstenniemeen, kun aikaa ja vauhtia kerran tuntui olevan. Tuntia aiemmin harkittu Pähkinäinen tuntui olevan vähän turhan lähellä.

Perjantai 2.7.

...kello oli taas paljon, mutta koska se oli jo paljon päätimme uhrata osan päivästä palvelutempaukselle ja kuurata Lipin lattiasta kattoon. Lähdimme liikkeelle vasta tihkusateen hiivittyä aurinkoisen aamun jälkeiseen päivään. Kiersimme Ruotsalaisen pohjoispuolitse yrittäen bongata saaren luotsitaloa. Se löytyi lopulta etelästä.

Vanhassa luotsitalossa majaili parastaikaa kahta viikkoa ystävällinen pariskunta, joka esitteli meille taloa ja olisi pyytänyt meitä saunomaankin ja jäämään vaikka yöksi. Juha zoomaili rakennusta ja saimme jälleen kerran kehuja hienosta veneestämme. Sextantilla purjehtimisen hyviin puoliin kuuluukin ilmeisesti kanssaveneilijöiden kolme vakiokommenttia - tässä järjestyksessä: "Onpa teillä kaunis vene", "Onko siinä köliä?", "Mistä asti te oikein olette tulossa?".

Päätimme houkuttelevasta tarjouksesta huolimatta jatkaa matkaa Pähkinäisiin. Tuulta oli kivasti ja se kuljetti meitä muka

33Yöpaikalla Lodosissa piirsin taas yhden tällä kertaa hiukan metsittyneen päässeen kivikehän. "Kevyt" iltapala oli hyvää ja unet leirintäaluetasoisella nurmikentällä maittoivat.

Keskiviikko 30.6.

Keskiviikkoaamu valkeni ja niin edelleen. Matka joutui Lodosista länteen Halsholmille, jossa bongasin jälleen kerran yhden kivikasan. Kahvihetken jälkeen jatkoimme Lohmille tai paremminkin Killingholmille, jossa Lohmin luotsiasema aikoinaan sijaitsi.

Silliä ja uusia perunoita mässätessä tuli mieleen, että myös Pärnäisissä on luotsiasema, jota meidän ei tietysti olisi pitänyt tietää - eipä joo. Sinne siis. Pärnäisissä oli laiturisysteemit vähän uudistuneet ja emmepä sitten päässeetkään sinne nauttimaan sivistyksen hedelmistä. Sen sijaan saimme viettää kryssiessä monta mukavaa hetkeä ulkovartiolaivojen, kontticarreireiden ja parin huviveneilijän kanssa. Yöksi ehdimme Kaituddeniin Korpoströmin sisäväylän itäpäähän.

Juha kuvasi Laurin kaiman Kunstenin edessä.

Valokuva: Juha Haapakangas

Taustakuva: Isto Vatanen

34

Lähdimme aika vikkelään liikkeelle päivänvarjopaatin läheisyydestä kohti Ahvensaarta. Ei sitten muuten päästy sinne. Nurmon aukolla oli sen verran vihainen tuuli, että oli ihan hienoa, että saimme ajettua meidät edes Haarakarin taakse, jossa äyskäröimme, kuivuimme ja söimme muutaman hetken.

Ihmettelin vähän karttaa ja haistelimme tuulta ja niinpä kiersimme alkuperäisenkin suunnitelman mukaiseen yöpaikkaan Kuusiseen pientä kiertoreittiä, joka hiukan pelasti meitä aivan peikkomaisimmalta aallokolta.

Saavuimme Kuusiseen hyvissä ajoin viettämään viimeistä iltaa, nautiskelemaan vilpotuulesta, kahvista ja herkullisesta hapankaalista.

Sunnuntai 4.7.

Pääsimme yllättävänkin rivakasti liikkeelle. Minä olen muuten nitissyt lähtemisestä varmaan joka ainoa päivä. Taidan olla vähän kohtuuton, kun olen itsekin pahuksen huono aamuisin. Pääsimme siis kuitenkin liikkeelle. Yhdellä reivillä varusteltuna pääsimme kiitettävää vauhtia Rymättylän suojiin, jossa mielenkiintoisia sisäväyliä pitkin luovimme aika häiriintynyttä reittiä Airistolle. Kun syväystä ei juuri ole, voi Sextantilla purjehtia oikeastaan joka paikassa, missä merikartan mukaan on vettä. Mutta kyllä yhdessäkin paikassa meni aika hauskaksi koko homma, kun vielä 10 metriä ennen sunttia reippaassa suunnilleen kolmen solmun vauhdissa arvoimme, onko siinä vettä vai pelkkää kiveä...

Airisto ylittyi fokalla laivoja väistellen. Rannassa levitimme tavaramme laiturille ja ihmettelimme miten se kaikki oli voinut olla kyydissä. Erityisesti se kitara. Vielä yhden kahvikupillisen jälkeen reissu alkoi olla ohi. Se tuntui ihan kivalta. Vaikka olisihan sitä purjehtinut pitempäänkin. Niin itseasiassa - miksipä ei.

Valokuvat:

Ylhäällä vasemmalla Isto Vatanen,
kaksi muuta

Juha Haapakangas

vasti. Pähkinäisissä pienen laiturinvaihdon jälkeen emme liittyneet keittokatoksen vallanneiden joviaalien päivänvarjo-veneilijöiden seuraan, vaan kokkasimme vehreällä nurmimatolla ja painuimme puolikuolleina nukkumaan.

Lauantai 3.7.

Aamullakin satoi, vaikka illalla taivas oli hetkiseksi seljennyt. Saimme täälläkin kuulla kehuja kauniista ja hyvästä veneestä, kun meripartio-osastoamme kymmenisen vuotta sitten pitkään luovinut Ralle yllätti meidät laiturilla. Samalla varastoon kertyi muutaman hyvä juttu lisää siitä, mitä joskus 80-luvun alussa tälle ikinuorelle purjealukselle oli tapahtunut. Sextantin tämänkeväinen haaksirikko ei ollut ainakaan sarjassaan ensimmäinen.

35