|
|
Menneitä saaristopalveluita
Nuo alussa mainitut tuhoamiset
tehtiin muuten pyynnöstä, joten ilkivalta ei
ollut kyseessä tuolloinkaan. Menneet teot ja
kesän kuvausunelman toteutuminen saivat
aikaan mielleyhtymän, jonka pienellä johdannolla
ja hivenen aralla mielellä tuon esiin
lippukunnan partiojohtajaneuvostolle.
Kun Sinikotkat - ja Rheakin jo
viitisentoista vuotta - on kierrellyt pitkään
saaristoamme ja nauttinut sen suomista monista
elämyksistä, olisiko liikaa pyydetty jos
vaihteeksi tekisimme jotakin myös sen hyväksi?
Onhan toki lippukuntamme Mehto-vartio täydennettynä muutamalla partiojohtajalla
kunnostellut hivenen Brunskärin
Mellangårdin saaristotilan ulkorakennuksia, mutta
siihenpä se lippukunnan nykyisen kokoonpanon "apu" sitten jääkin.
Toki tiedän, että Åselholman
"saaristotilamme" vaatii seuraavina vuosina sekä
Tuki ry:n jäseniltä ja myös normaalissa
partiotoiminnassa mukana olevilta
johtajaveljiltä melkoisen työpanoksen
kohentuakseen hyväksi retki- ja leiripaikaksi. Mutta, silti ...
Ainutlaatuinen merimerkki
Tässä kohden mukaan tulee tuo
valokuvaunelmani toteutuminen. Muutaman merimailin päässä Hangosta Hiittisiin päin on
pari kallioista, paljasta saarta, joiden korkeimmalla kohdalla kyyhöttää luhistunut,
vanha hirsisalvos. Kumpikin on entinen purjehdusmerkki vilkasliikenteisellä
laivareitillä Jungfrusund - Hanko ja
vastaavanlaisia tangolla varustettuja hirsikehikkoja on
sijainnut lukuisa määrä eri puolilla rannikko-
ja saaristoaluettamme.
Tällä hetkellä noiden kahden hirsikasan
ikä on jo reilut 140 vuotta ja niiden
merkityksestä entisajan merenkululle vain perin harvalla
on edes jonkinlainen käsitys.
Sijaintipaikallaan ne ovat kuitenkin olleet nykykunnossaan
vuodesta 1856 lähtien ja ennen pitkään
ne hoitamattomina sekä hyljättyinä
tuhoutuvat täysin. Aika tekee tehtävänsä.
|
|
Ajatusleikkini liittyy näihin kahteen
purjehdusmerkkiin. Partioliike on vuonna 2000 vaikuttanut maassamme jo 90 vuotta
ja saavutusta juhlitaan varsin monella tavalla. Olisiko mahdollista, että näin
juhlavuoden merkeissä Saaristomerta
vuosikymmeniä kiertänyt partiolippukunta Turun
Sinikotkat kunnostaisi nuo nyt jo ainutkertaiset
merimerkit? Jättäisi ne tavallaan
muistomerkiksi tuleville partiopurjehtijasukupolville.
Jos innostusta, mahdollisuuksia tai kykyä
ei Sinikotkilta moiseen ole, löytyisikö
lippukunnan aloitteesta maan johtavan meripartiotoiminnan omaavan
Varsinais-Suomen partiopiirin meripartiolaisilta tähän
tehtävään riittävästi yhteishenkeä ja -tarmoa? Jos
ei, otettaisiinko se partioliikkeen juhlavuotena valtakunnalliseksi meripartiolaisten
kunnostuskohteeksi?
Partiolaisten jälki näkyy jo
Saaristomeremme alueelta löytyy toki jo
nyt meripartiolaisten aikaansaamia muistomerkkejä, joista mainitsen tässä vain
Korppoon saaristossa olevan Andreskäriin
ruotsinkielisen turkulaislippukunnan aikaansaaman "ilmapurjehtijan" kivimonumentin. Jos
tässä esiintuomani idea toteutuisi, sitä ei
luonnollisestikaan tarvitse toteuttaa yhtenä kesäkautena. Kunnostustyön voi
ajoittaa pitemmälle ajanjaksollekin. Tärkeätä
on myös tietää se, ettei noita
purjehdusmerkkejä voi ryhtyä entistämään ilman
niiden omistajan lupaa.
Mahdollista edessä olevaa
kunnostustyötä mietittäessä ja suunniteltaessa on
syytä huomioida myös työhön
mahdollisesti osallistuvat tukijaryhmät, niitä
varmasti moiseen hankkeeseen löytyy moniakin useilta eri aloilta. Merenkululla ja
purjehduksella kun on taipumus yhdistää
yllättävän monia eri intressipiirejä.
Asian tiimoilta syntyviin - toivottavasti
moniin - ajatuksiin ja kysymyksiin annan
mielelläni lisätietoja ja -vihjeitä. On näet tullut
otettua asiasta aika paljon selvää. Eikun menoksi...
|
|
