Tuohitorvi 1998

Lauantaiaamuna 31.10. lähdimme kohti kilpailupaikkaa. Mittelö käynnistyi 11.00 tuolin näperryksellä, minkä jälkeen venekunnat riensivät yksi toisensa jälkeen maastoon.

Ensimmäisenä vastassa olikin luonnontuntemusta talvehtimistapojen muodossa. Kuten kiltit partiolaiset aina niin mekin solmimme solmuja minkkitarhan kupeella sijaitsevalla rastilla. Pienehkön metsätaipaleen jälkeen kilpailijoita jo odottikin rankasti juhlinut Kaitsu, joka piti toimittaa hoitoon. Onneksi tilanne ei ollut todellinen, sillä ensiaputaidoissa oli kyllä parantamisen varaa.

Uhrin jätettyään kilpailijat pääsivät nyvertämään kananmunalle laskuvarjoa, jottei muna parka olisi tippuessaan särkynyt. Olin syvästi yllättynyt kuullessani melkeinpä kaikkien onnistuneen pelastamaan munaraukan. Perinteinen veden kiehautus nuotiorastilla onnistui kaikilta hämärästä huolimatta melko hyvin. Poikkeuksiakin tosin mukaan mahtui. Yörastilla oli jo synkeä ensimmäisten kilpailijoiden sinne saavuttua. Matkaa oli taittunut jo kahdeksisen kilometriä (linnuntietä).

Tuolin rakentaminen piristää aina kummasti mieltä kisan alkajaisiksi.

Valokuva: Kai Koskinen

Ylitystehtävässä olisi ollut mahdollisuus käyttää enemmänkin mielikuvitusta.

Tämän vuotinen kilpailunjohtaja ja samalla tuore partiojohtaja Ilkka Paatero raportoi siitä kaikesta mitä tapahtui eräänä syksyisenä viikonloppuna Maskun pelloilla, metsissä ja joissa.

Ilkka Paatero

Valokuva:

Isto Vatanen

Suunnistuskoitoksena oli tällä kertaa sukellusvenesuunnistus, jossa vartion jäsenet pahvilaatikko päässään yrittivät pelkkien suuntien ja etäisyyksien avulla etsiä maassa lojuneita rasteja. Tosin unohdin pahvilaatikot ja ne korvattiinkin maavaatekyhäelmillä. Yö oli pitkä ja siksi venekuntien ohjelmaan kuului haavin luominen. Myöskään gastronomisia taitoja ei saanut unohtaa. Rastimiesten vatsoihin laskeutui jos jonkinlaista kalakeiton kyhäelmää, joiden taso oli ainakin kouluruoan veroinen.

Aamulla varhain (08.30) kirmasivat kompetiittorit kohti visaisia Maskun historiaa koskettelevia kysymyksiä. Metsän siimeksessä odotti saapuvia yksilöitä monen monituista nokkeluuspeliä, joista vain murto-osa oli ajan puitteissa mahdollista ratkaista. Melan ja pussikuukkelin, jotka kummittelivat varustelistassa, tarpeellisuus selvisi tavaroiden tarkastusrastilla. Siellä pisteitä jaeskeltiin myös listaan kuuluneista heijastimista ja muista enemmän tai vähemmän elintärkeistä varusteista.

Toiseksi viimeiseltä rastilta alkoi päivän liikunnallinen osuus, kiritaival, jonka jälkeen vastassa oli enää viimeinen koitos. Hyinen Maskujoki odotti kesyttäjiään aivan koulun tuntumassa. Joki nielikin kisaajat sillä vain ani harva pääsi yli kuivin jaloin. Valitettavasti tällä kertaa eivät osallistujat huomanneet läheistä siltaa vaan yrittivät päästä yli valtaisan A-pukin avustuksella. Maalissa lämmin suihku karkotti hypotermian ja hernekeitto nälän. Siivottuamme koulun aulan ja ruokasalin oli aika julkistaa tulokset. Kiertopalkintotorven töräykseen päättyi kilpailu ja alkoi poistuminen vanhempien avustuksella.

Voittajan on helppo soittaa torvea

Ensiaputehtävä

Valokuva: Kai Koskinen