SUOMENLAHTIPURJEHDUS

5.-12.7.1998

Piirrokset: Jussi Saarinen

Seppo Louhi (kirj. ja toim.)

Suomenlahtipurjehdus alkoi Helsingistä kauniina heinäkuun iltana. Viron rannikolle suuntautuneen purjehduksen miehistö luovutti aluksen Tervasaaren laiturissa.

Piällysmiestehtävissä toimi Seppo, Olli ja Altti. Miehistöön oli valikoitu Jouni, Jussi, Lauri, Erkko, Kalle, Aapo ja Miikka. Olli hoiti förstin tehtävät lastoitetusta nilkasta huolimatta hyvin. Ravintolapäällikkö Altti hoiti messipalvelun "chaine de rotisseri"- tasoisesti.

Avomeripurjehtimisen ohella tutustuimme itäisemmän merialueemme meripuolustukseen, majakoihin ja merelliseen luontoon. Sekä nuoremmat, että vanhemmat joukkomme jäsenet lienevät kukin kokeneet uusia asioita tällä purjehduksella. Näistä kokemuksista voimme lukea jäljempänä.

Purjehdus ajoittui kesän normaalista poikkeavaan aurinkoiseen viikkoon. Tuulta olisi saanut kyllä olla enemmänkin. Tuulensuunnan suuret muutokset yön aikana aiheuttivat pari kertaa yllätyksia, joihin osasimme kyllä reagoida.

Oheisena kerromme purjehduksestamme.

Huom. Puolustusvoimien kanssa sovitun mukaisesti emme voi kertoa kaikkea. Paikkojen nimiä, tykkien kaliipereita ym tietoja on muuteltu

Purjehdus Loviisaan. Tutustuminen kaupunkiin.

Purjehdus läheiseen Svartholmin linnakesaareen, missä tutustuminen ja yöpyminen.

Tiistai 7.7.1998

Purjehdus Kotkan edustalla olevalle Kaunissaarelle.

"Kun saavuimme rantaan kiinnitimme s/y Rhean vesibussilaituriin. Kun s/y Rhea oli kunnolla kiinni laiturissa söimme lounaan -? Syötyämme tutustuimme saareen. saari oli todella pölyinen. Hetken päästä s/y Rhea piti siirtää toiseen laituriin, koska vesibussi tuli. Kävimme museossa, jonne oli kerätty paljon tavaraa mm. laivojen pienoismalleja, tauluja, aseita, ja kapteenin laatikosto, joka oli täynnä piippuja. Kippari antoi määräyksen, että jokaisen pitää peseytyä. Pohdimme kävelisimmekö uimarannalle, mutta päätimme mennä uimaan laiturin päässä olevia tikkaita pitkin. Löysimme ruostuneen raudanpalan, joka oli narun päässä ja Jouni täräytti sillä vahingossa Aapoa päähän. Aloitimme kotimatkan, sillä Kaunissaari oli purjehduksemme itäisin kohde".

(kirj. Miikka Raininko)

Purjehdus länteen Orrengrundin mv-asemalle.

"Saavuimme Orrengrundin suojaiseen satamaan iltapäivällä. Kiinnityimme tullilaituriin. Laiturilla tapasimme entisen Sinikotkan, jonka nimi oli Aarne Takala tai jotain sinne päin. Sovimme hänen kanssaan, että hän näyttäisi meille saaren nähtävyyksiä. Takalaa odotellessamme kävimme katsastamassa yhden tykin. Palattuamme veneelle Takala oli jo odottamassa. Kierros alkoi vanhasta majakasta. Kiipesimme huipulle asti, jossa sijaitsi harjoituksissa käytettävä tulenjohtoasema. Seuraavaksi kiipesimme merivalvontatorniin. Tornista ei oikeastaan voi puhua vaan rakennelmasta, joka näyttää erittäin kiikkerältä. Portaita kapuaminen oli tutustumisen kauhistuttavin kokemus. Kopin sisällä on kaukoputki, yökiikari sekä muuta roinaa. Tämän jälkeen tutustuimme rannik

Sunnuntai 5.7.1998

Lähtö Helsingin vierasvenesatamasta itään, Sipoon saariston Kaunisaareen, missä yöpyminen retkeilyalueen laiturissa.

Maanantai 6.7.1998

Purjehdus Pellingin saaristoon. Tutustuminen Glosholmiin. Mv-asema.

"Toisena päivänä saavuimme Glosholmenin mv-asemalle Pellingin saaristoon. Merivartioston miehet, jotka olivat tukikohdassa saarella olivat niin ystävällisiä, että antoivat meidän tutustua saareen. Ja sitten tutustuimme saareen.

Siellä oli 3 II maailmansodan aikaista tykkiä. Kiipesimme tykkeihin sisälle. Saarella oli juoksuhautoja ja yksi maanalainen punkkeri, johon sai valot. Menimme sinne sisälle. Saarella oli taisteluharjoitusten jäännöksiä ja 2 upeaa merivartioston alusta. Siellä oli myös venäläisen lentäjän (nimi oli luultavasti Strakanoff) hauta. Lentäjän kone oli pudonnut it-pommituksessa, kun Kotkaa oli pommitettu II maailmansodan aikana.

Tukikohdassa käynti oli tosi jännää !"

(kirj. Erkko Vallivaara)

kopuolustuksemme päävälineeseen eli tykkiin. Sen jälkeen tukikohdan syvimpään salaisuuteen, joka sijaitsee syvällä peruskalliossa. Luolassa sijaitsee kuuntelulaitteisto, jolla voi kuulla laivan koneen äänet kuin istuisi vieressä. Sitten menimme takaisin Rhealle. Myöhemmin kävimme ostoksilla kaapin kokoisessa sotilaskodissa eli sotkussa. Myöhemmin pääsimme luotsiveneen kyytiin, joka kulkee noin viisi kertaa nopeammin kuin Rhea. Palattuamme matkalta jokainen söi Rhean perusiltapalan eli lihapiirakan. sen jälkeen uupuneet miehistönjäsenet rojahtivat punkkiinsa seuranaan Korkeajännitys-sarjakuva."

(kirj. Kalle Lahti)

Keskiviikko 8.7.1998

Purjehdus ulkomerelle Kalbådagrundin majakalle peilityynessä meressä.

Yöpurjehdus Suomenlahtea pitkin länteen. Ohitimme Helsingin täydenkuun valaistessa kulkuamme.

"Se keskiviikko jäi mieleen

Maisema oli heti aamulla mitä upein: raklastamaani laajaa merta kaikkalla, ei muita veneitä, oli aikaa purjehtia ja kokea hiljaisen ulapan ystävyys.

Sitten alkoi kyllästyttää - muutaman tunnin jälkeen. matka näet ei edennyt lainkaan ja muutaman mailin päästä alkupäivästä ollut Kallbådagrundin majakka oli samalla etäisyydellä vielä iltapäivänkin pitkinä tunteina. Siitä ei kannattanut ottaa edes kuvaa, se oli koko päivän yhtä etäällä, tavoittamattomissa. Siltä ainakin tuntui.

Ja kaikki oli tuulen syytä. Sitä ei ollut. Oli asialla toinenkin huono puoli. Rhean muuten niin kodikas sisähyyskä oli tukkeutunut ja kippari Seppo tyhjenteli sitä sievoisen tovin - tuulettomassa meri-ilmassa!!!

Ne olivat päivän ainoat tuoksut yksinäisellä Suomenlahdella, joten ei mikään ihme, ettteivät edes lokit lähestyneet meitä puhtaan luonnon ystäviä.

No, lopulta petti kantti kippariltakin ja kone hyrähti käyntiin. Pelasti meidät nykyaikaiselta `kaasukammiokuolemalta'."

(Kirj. Altti Holmroos)

Torstaina 9.7.1998

Aamuneljältä ohitimme romanttisen Porkkalan Kallbådan majakan. Kiinnittyminen Mäkiluodon varuskunnan laituriin. Purjehdus ulkomeren kautta Jussaröön. Hernerokkasumussa ajoimme tutkaa apuna käyttäen vanhan varuskunnan laituriin. Yöpyminen.

Kallbådagrundin majakka

Perjantai 10.7.1998

" Purjehdimme tuulisen ulkomeren kautta Jussarön vanhan varuskunnan laituriin kauheassa sumussa. Yövyimme laiturissa ja aamulla lähdimme tutustumaan saareen siinä uskossa, että siellä olisi varuskunta rannikkotykkeineen. Mutta toisin kävi käveltyämme pientä kärrytietä pitkin saavuimme maisemaan, joka oli kuin ehta Tshetsenia. Varuskunnasta ei ollut tietoakaan. Kaikki rakennukset olivat luotien runtelemia, ikkunoissa oli kranaattiverkot ja metsissä piikkilankaesteitä, hylsyjä löytyi joka paikasta. Patikoimme saaren toiseen päähän ja löysimme merivartioaseman, missä joku merivartija kertoi meille saaren olleen

entinen kaivossaari, mutta nykyisin armeija käyttää kaivosrakennuksia kaupunkisotaharjoitusalueena. Merivartija esitteli meille heidän veneitään. Kaikki lähdimme saarelta taskut hylsyjä kilisten ja yhtä kokemusta rikkaanpana.

- Lisäkommenttina ruuasta; Ruoka oli loistavaa, luultavimmin Altin ansiosta eli kiitos hänelle siitä."

(Kirj. Aapo Louhi)

Sen jälkeen lähdimme satamaan päin ja matkalla Jussi kävi urheiluliikkeessä katsomassa kalastustarvikkeitä. Rhealla meillä oli vielä vähän aikaa jäljellä, joten luimme Laurin ostamia korkkareita vähän aikaa kunnes kippari ja hänen poikansa Aapo tulivat ja niin lähdimme matkaan kohti saarta, jossa oli kalliossa viking laivojen puumerkkejä. Siellä keksimme kilpailun, että kuka löytää vanhimman merkin. Saari oli hieno ja Aapo ja miikka löysivät vanhimman, joka oli 1462 v. ssihen päättyi kolme tuntia kestävä vierailumme Hangossa ja sen historiallisessa paikassa. Hanko oli minusta ihan kiva paikka."

(Kirj. Jouni Laasonen)

"Hangosta etelään sijaitseva Morgonlandet oli minun mielestäni koko purjehduksen hauskin ja mielenkiintoisin kohde, joten päätin kirjoittaa siitä.

Tutustuttuamme Hauensuolen vanhoihin kalliokirjoituksiin käänsimme kokan kohti ulkomerta ja Morgonlandetia. Matkalla minulle iski kaamea päänsärky, mutta se kaikkosi parin buranan jälkeen.

En odottanut paikalta mitään erikoista, mutta kun pääsimme tutustumaan saareen asenteeni muuttui. Saaren korkeimmalla kohdalla oli vanha sota-ajan bunkkeri, jota muut innoissaan tutkivat sillä välin, kun minä kuvasin (Suomen ainoaa) leveälehtokämmekkää.

Purjehdus Hankoon. Tutustuminen Hauensuolen vanhoihin kalliokirjoituksiin.

"Hangossa kipparimme Seppo Louhi meni kauppaan ruokaostoksille ja me muut menimme satamaa lähellä olevaan kojuun ostamaan Korkeajännitys-sarjakuvalehtiä. Monet ostivat sieltä jotain, mutta useimmat tulivat vain katsomaan ajankuluksi. Puolet ryhmästämme oli jo lähtenyt tiehensä kunnes minä, Lauri, Olli ja Jussi menimme etsimään ruokakauppa, koska Lauri oli sukeltanut Rhean kannenpesuämpärin merestä ja perämiehemme Olli oli luvannut Laurille jäätelön siitä hyvästä. Matkallamme eräs rouva tuli luoksemme ja ilmoitti, että hän oli tehnyt taidenäyttelyn lasten ja muiden ihmisten tekemistä töistä. Taidenäyttelyssä jotkut taulut olivat vähän suttuisia, mutta suurin osa oli ihan selkeitä. Näyttelyn jälkeen jatkoimme matkaamme ruokakauppaan. Ruokakaupassa Olli osti minullekin jäätelön, koska minulla oli jo rahat loppunut ja Jussilla oli satanen jäjellä.

Tämän jälkeen kävelin saaressa sijaitsevaan niemennokkaan, jossa oli paljon lintuja. Kallioon oli muodostunut pieniä lampia sadevedestä ja nämä houkuttelivat paikalle paljon eri kahlaajalajeja, joita tiirailin lähes neljä tuntia. Tässä ajassa ehdin näkemään valkoviklon, 2 suosirriä, tyllejä, karikukkoja sekä 2 merikihua.

Tämän jälkeen paistoimme räiskäleitä nuotiolla. Olin suunnitellut lähteväni vielä aamuneljältä katselemaan lintuja, mutta jouduimme lähtemään saarelta aamuneljältä tuulen käännyttyä.

Tästä huolimatta Morgonlandet oli mielestäni oiva paikka."

(Kirj. Jussi Saarinen)

Lauantai 11.7.1998

Purjehdus aamu-usvassa Rosalaan. Purjehdus Borstöhön. Tutustuminen Eka Metsävuoren opastuksella museoon. Tarinaa hylyistä ja aarteista.

Purjehdus Nauvon Boskäriin. Saunominen kalamajalla. Yöpyminen.

Sunnuntai 12.7.1998

Aamuseitsemältä jälleen nopea ankkurin nosto ja poistuminen tuulen voimistumisen takia syvemmille vesille kohti Turkua.

Alus siivottiin perusteellisesti Hangan laiturissa Krampin takana. Saavuimme Heinänokan asemapaikkaamme kovassa tuulessa.

Ensi vuonna jälleen uusille aalloille !

Rhea purjehti taas tänäkin kesänä monilla vesillä

Valokuva: Tuomas Karimo

uudistunut

wwwkotkansiipi

http://www.tuug.org/~isto/kotkansiipi