Taidettiin olla miinalaiva Keihässalmen päällikön päivähytissä, kun Mika-Petteri ehdotti suorituspurjehdukselle lähtöä. Kenellekään läsnä olleista ei varmaankaan silloin tullut mieleen, että ennen laivan museoimista samassa paikassa oli taatusti käsitelty tämäntyyppisiä kysymyksiä monta kertaa ennenkin. Oli miten oli, Keihässalmella on varmasti valmisteltu huonompiakin retkiä.

Tällainen Sextantilla tehtävä suorituspurjehdus on iät ja ajat kuulunut ensimmäisen luokan suoritusvaatimuksiin. Viimekesäistä

SUORITUSPURJEHDUS SEXTANTILLA

23.-24.6.1998

Spar-keikkaa lukuun ottamatta niitä ei kuitenkaan juuri ole suoritettu joten mitään vakiintunutta vaatimustasoa ei ole muodostunut. Ainoa ehdoton vaatimus on vähintään 24 tunnin kesto, joka saavutettiin. Hyvä on myös päihittää edelliset suorittajat jossakin suhteessa. Tässä me onnistuimme ainakin mailimäärässä. Edeltäjiemme tavoin emme aikailleet liikoja suunnitteluvaiheessa. Lähtöpäätös syntyi maanantai-iltana viiden-kuuden aikoihin ja seuraavana päivänä kello 15 olimme jo rinkat selässä menossa ruoka-ostoksille. Näin ollen tavoitteet syntyivät matkalla.

Sää ei suosinut lähtöämme. Lehdessä luvattu sade alkoi samoihin aikoihin kuin reissukin ja jatkui iltamyöhään, vaikka radiossa ennustettiin ilman poutaantuvan jo kello 19. Lämpötila oli ensimmäisenä päivänä ennustettuakin kylmempi, noin 11 astetta. Tiistain kolkkoudelle oli tosin tulossa kelpo hyvitys seuraavana päivänä.

Ei tiistaikaan pelkästään paha päivä ollut, koska tuuli oli hyvä. Sen suuntaa koitettiin arvailla jo kaupungissa, mutta ei siitä mitään selkoa saanut. Myötäinen se kuitenkin oli, niin kuin lehdessä oli luvattu. Kaiken kaikkiaan sääennuste oli suurissa linjoissa osunut oikeaan. Heti kun pääsimme Heinänokan niemen katveesta, saatoimme siis ottaa airot sisään ja antaa tuulen kiidättää meitä yli Airiston. Samalla matkan kohteeksi varmistui Röölän kalasatama.

Röölään ei kuitenkaan menty lyhintä reittiä, koska matkalla oli silta, jonka alituskorkeus on vain 2,9 metriä. Kiertotie oli paitsi pidempi myös niin suojainen, että airojakin taidettiin taas käyttää. Sikäli kun sadetakin hupun sisältä näki, tämä reitti oli kyllä maisemiltaan monipuolisempi. Rannat olivat täynnä kesämökkejä, joiden ympärillä vaihtelivat pellot, metsät ja kalliot, jotka olivat paikoitellen huomiota herättävän jyrkkiä ja korkeita. Toisissa olosuhteissa houkutus kallioille kiipeämiseen olisi ollut suuri, mutta nyt asia ei käynyt edes mielessä. Vaihtoehtoista reittiä käytettiin seuraavana päivänä, eikä siitä jäänyt mitään mieleen.

Maisemista piittaamatta koitimme pujahtaa Keusto- ja Pitkäluoto-nimisten saarten välistä suoraan Laitsalmelle. Merikortin perusteella yrityksen onnistuminen näytti mahdolliselta muttei varmalta ja tällaisen epätarkkuuden selvittämistä voidaan pitää suorituspurjehduslaisille suoranaisena velvollisuutena. Meitä tosin ajoi eteenpäin pikemminkin oikaisusta saatava 1,4 merimailin hyöty kuin uteliaisuus. Salmi oli kaislikkoinen ja varsin matala, mutta sen keskellä oleva väylä näytti riittävän syvältä Sextantille kunhan peräsimen ottaisi pois. Toiset syyt kuitenkin pysäyttivät yrityksemme jo ennen kuin peräsintä ehdittiin irrottamaan. Salmen yli kulki nimittäin odotusten vastaisesti sähkölinja ja sen alapuolella vielä puhelinlinja. Alin johto meni juuri sellaisella harmillisella korkeudella, ettei siitä nähnyt ihan vierestäkään pääseekö sen ali vai ei. Rannalta olisi nähnyt, mutta sinne ei päässyt kaislikon takia. Jokaisella neljällä oli oma ratkaisunsa ongelmaan. Yksi olisi halunnut nostaa johtoa

Valokuva: Katja Auvinen, TTT

ylemmäs airolla, toinen kallistaa venettä ja muut jotain muuta. Yhteisymmärryksen puuttuessa lähdimme lopulta pois paikalta. Kulkukelpoisuus jäi tavallaan ratkaisematta, mutta ainakaan tällä veden korkeudella (Turussa +8) reitin käyttöä ei voi suositella.

Hiljaisina poikina kiersimme vielä seuraavankin saaren ja pääsimme vihdoin kryssimään yöpaikkaamme kohti. Ilta alkoi jo hämärtyä ja aukolla ei ollut meidän lisäksemme kuin yksi toinen vene. Mitä lie piraatteja mahtoivat olla? Ainakin he vähensivät nopeutta ja ajoivat purtemme vierelle.

Olli ja Epa siellä vilkuttivat ja toivottivat hyvät matkat! Se piristi. Ja vielä enemmän piristivät Röölän valot, jotka näkyivät jo edessämme. Kohta Sextant lipui hiirenhiljaiseen kalasatamaan.

Sextant - purjehdus 23. -24. 6. 1998

Osa II, Heikki Hannula

Röölä, perinnealuspurjehtijan yllättäjä

Saukko eli Röölän sillisatama avautui edessämme ja trimmasimme taitojemme edestä, lopuksi, sillä Sextantissa parhaaksi havaitulla keinolla, airoilla! Vielä tovi, ja pääsisimme Röölän saunaan.

Jostain kumman syystä kuitenkin havaitsimme Saukon perin autioksi, ja ainut merkki siitä, että täällä oli ollut elämää oli BOY-sillin kesäinen tuoksahdus. Karvaaksi totuudeksi jouduimme myöntämään, että paikalla ei ollut yhtään elollista olentoa, saati sitten paikan "puuhamiestä" Esko Pausiota. Siis hyvästit saunalle.

No ei auttanut kuin maastoutua lähimetsikköön ja rakentaa laavun eteen muuri Ruokavaraston selviytymissäkeistä. Nyt kun aikaa oli, aloimme pohtia ajankohtaisia, ja muutenkin tärkeitä asioita, kuten:

Tuleeko makuupussissa nopeammin lämmin jos menee nukkumaan täydellä mahalla? Tulimme siihen tulokseen, että verenkierto keskittyy ensin vatsan alueelle josta johtuen makuupussin lämpötila nousee vasta pienen viiveen jälkeen.

Toinen merkittävä kysymys oli, syökö paikallinen villieläimistö eväämme.

Aamu yllätti. Heräsimme epämääräiseen mylvintään joka kuului satamasta päin. Selvitimme muutamia inhimillisiä äänteitä kuten: yksi, kaksi yo, yo, jou, jne.

Päätimme lähteä ottamaan selvää örisijästä ja toimitimme aamutoimet ripeästi. Muut tosin epäilivät vaatevalintaani, ( sortsit ja T- paita ) mutta toisaalta siihen vaikutti se, että ne olivat ainoat kuivat vaatteeni.

Satamaan päästyäni totesimme ällistyttävän muutoksen eiliseen. Aurinko paahtoi täysin pilvettömältä taivaalta, ja nyt ihmisiä oli pilvin pimein.

Olimme täysin tietämättöminä joutuneet keskelle Röölän sillifestareita. Paikalla oli kaikki kuuluisuudet, kuten Ilkka Kanerva, Klaus Thomasson ja suomen viimeinen machomies Frederik. Valitettavasti Anita Hirvonen ei päässyt paikalle. kaiken lisäksi saimme tietoihimme aimo annoksen Röölän silihistoriaa.

Meidän piti vielä kaataa Sextantin masto, päästäksemme Nimettömän sillan ali. Sextantin masto kaatui kuitenkin ketterästi kun taustalla soi Frederikin " Sheikki Ali Hassan ". Ja matka jatkui... älkää kysykö miten vaan kysykää miksiii...

III

Toivuttuamme Röölän sirkushumusta olimme ymmärrettävästi muutaman tunnin suunniteltua myöhässä. Tämä vahvisti päätöksen Sextantin maston kaadosta. Saimme näin oikaistua sillan ali. Mahtavassa auringonpaisteessa olikin mukava hieman verrytellä käsien koukistajalihaksia Sextant-kuntosalin soutulaitteessa. Sillan jälkeen otimme kiinni vasemmalle puolelle. Köydet tulivat kiinni autotien suoja-aitaan, mikä on muuten varsin harvinainen näky. Tässä nostimme maston. Mastomänööverit onnistuivat suht' ongelmitta. Neljä kaveria on juuri sopiva kokoonpano hommaan.

Pikku pysähdyksen jälkeen alkoi armoton kryssiminen saarien välissä Sextantin luovikulman ollessa sitä mitä se on. Etenimme paikka paikoin jopa takaisin Röölään päin. Muutaman tunnin ja parinsadan ähellysvendan jälkeen pääsimme vihdoin Airistolle ja täysin järjenvastaisesti saimme unelmahalssin suoraan Heinänokkaa kohti. Harvan lähistöllä tuuli kuitenkin tyyntyi niin, että päätimme valmistaa ruokaa veneessä. Tämä onnistui helposti ja perunatkin ehtivät kypsyä, kun Sextant ei suostunut kuin epämääräiseen paikallaan pyörimiseen. Rantaan tulimme iso ylhäällä, vaikka todellisen eteenpäin työntävän voiman antoivatkin airot.

Kokonaisuudessaan reissu oli varsin onnistunut. Taas tuli todistettua, kuinka ex tempore -tempaukset ovat ehkä parhaimpia. Suosittelenkin vastaavan tyyppisiä yhden yön retkiä vaikka venekunnille. Teltta vain kololta mukaan ja metsään...