Kansainvälinen meripartioleiri
Satahanka IX
1.-8.8.1998 Bomarsundissa Ahvenanmaalla

Valokuvat: Satahanka tiedotus / foto

Isto Vatanen

Yhdeksäs Satahanka, meripartiolaisten suurleiri järjestettiin elokuun alussa Ahvenanmaan Bomarsundissa. Leirille oli kokoontunut puolisentoista tuhatta partiolaista ympäri Suomea toimivista meripartiolippukunnista purjehtimaan, opettelemaan tärkeitä meritaitoja ja tietysti tapaamaan toisiaan. Leirin ehkä erikoisin piirre oli se, että se järjestettiin ensimmäistä kertaa leirintäalueella. Tämä valmiiden leiripaikkojen käyttöhän on muualla maailmassa hyvin tavallista, mutta jotakin sellaista, mitä Suomessa, metsien maassa, ei ole ennen kokeiltu.

Kahdeksan leiripäivän aikana ehti tapahtua paljon. Sinikotkia oli Satahangalla hyvin monenlaisissa tehtävissä: leiriläisinä, Haikki-pisteessä, Rhealla miehistönä, www-sivuja tekemässä, lääkintähuollossa ja jopa laivanpäällystössä, jossa Lehtosen Juha ansiokkaasti työskenteli koko leirin ohjelmavastaavana. Osittain sateisten, mutta silti pääasiassa aurinkoisten leiripäivien aikana Bomarsundin muurien juurella ehti tapahtua paljon ja ehtipä joku kysyä missä ja koska se seuraava Satahanka järjestetäänkään.

Valokuva: Outi Järvinen

Satahangan leirialueena toiminut Puttes Camping ilmasta. Etualalla leirisatama.

Leiriläisenä Satahangalla

Merikotka-venekunta

Turun Sinikotkien pojat ja vanhemmat olivat sankoin joukoin kerääntyneet Heinänokkaan mistä partioaluksemme Rhea lähti noin klo 1830. Lähtijöitä oli noin 30. Pian varusteet oli pakattu Rheaan ja vanhemmille annettiin hyvästit.

Vahdit jaettiin siten, että vanhemmat eli VJ:t ja AVJ:t hoitivat vahtivuorot. Nukkumapaikkoja vaihdettiin sitä mukaa kuin vahtejakin. Yöllä merenkäynti kävi melko kovaksi, mutta aamun sarastaessa Rhea oli kiinni Bomarsundin laiturissa.

Pian matka jatkui leirintäalueelle, mihin oli jo pystytetty sairasteltta, ruokala, VJ-klubi, partiomuseo ja partiotavarakauppa. Alueella oli jo kioski leirintäalueen puolesta. Teltat pystytettiin ja Sinikotkat jaettiin kolmeen eri alaleiriin.

Iltapäivällä puettiin partiopuvut päälle ja lähdettiin leirin avajaisiin. Tapahtumapaikkana oli Notvikstornet, yksi Bomarsundin puolustustorneista. Leiri avattiin tykinammusten saattamana. Tälle suurleirille oli saapunut myös paljon ulkomaalaisia osanottajia. Partiolaisia oli Uudesta-Seelannista, Kreikasta ja Intiasta saakka. Suurimmassa

alaleirissä Flötjanissa oli noin 100 ihmistä, joista ehkä 40 oli kreikkalaisia. Satahangalla oli myös oma paikkansa vieraileville perheille ja vaeltajillekin oli oma alaleiri.

Ohjelmana oli esim. haikki, joka oli lippukunnanjohtajamme suunnittelema. meidät herätettiin keskellä yötä, koska haikin idea oli paeta ranskalaisia ja englantilaisia venäläiselle laivalle. Seurasimme jonkin aikaa kynttilöitä ja lamppuja kunnes pääsimme nukkumapaikalle. Sieltä löysimme n. 7 kpl pelastuslauttoja, joissa meidän tuli yöpyä. Lautoissa oli aika tiivis tunnelma, mutta kyllä niissä nukkumaan pystyi.

Torstaiaamun valjetessa oli muroja ja leipää, ja muuta muonaa. Lähdimme pian liikkeelle ja näimme eri kansakuntien hautausmaita. Ensimmäinen rasti oli henkarin teko, koska karkulaisten tuli naamioitua vaattureiksi. Seuraava taas oli ruoanlaitto, koska venäläiset olivat saaneet pari ruokatynnyriä maihin. Paistoimme vartaita ja söimme hyvin. Sen jälkeen matka jatkui ja pian löysimme kartanpiirtorastin, missä piti tehdä mahdollisimman tarkka kartta. Jatkoimme matkaamme kunnes näimme viimeisen rastin, juomarastin, mistä sai vettä ja mehua. Matka taittui joutuisasti ja noin tunnin päästä olimme jo leirintäalueen lähistöllä. Erikoisinta tässä matkassa oli, kun nukkumapaikalle (eli pelastuslautoille) pääsi muuta

Matkalla avajaisiin Notvikstornetille

Valokuva:
Tuomas Karimo

mia lehmiä. Siinä ne sitten käyskentelivät.

Maanantain ohjelmana oli kotiseuturetki. Lähdimme aamulla linja-autolla kohti Kastelholman linnaa. Linnavisiitin jälkeen bussit suunnistivat Maarianhaminaan, missä myös aterioimme. Piknik pidettiin aivan merimuseon vieressä. Ensin kävimme merimuseossa sisällä ja sen jälkeen vierailimme museolaiva Pommernilla, jonka oli vanha purjealus. Samana iltana oli myös messu, joka pidettiin suomaksi, ruotsiksi ja englanniksi.

leirillä oli myös olympialaiset, joiden loppukilpailu oli kuin Suomi - Ruotsi -maaottelu, mutta tällä kertaa se oli Suomi - Kreikka. Lopulta Suomi vei voiton.

Leirillä oli myös arkeologia ja meripelastus, jossa kerrottiin hätävarustuksesta, testattiin hätäsavuja ja uitiin hyisessä vedessä pelastuslautalle.

Köysipajassa teimme pannunalusia. Se näytti petollisen helpolta, mutta oli todella vaikeaa. yhden alusen tekeminen kesti kauan. Ensin sidottiin alunen joka sitten kastettiin liimavesi-sekoitukseen ja nuijittiin ohueksi ja sitten annettiin kuivua. Noin tunnin kuluttua alunen oli valmis.

Meriaiheisia tapahtumia olivat jollailu ja perinnealukset. Mukana oli esim. vanha Albanus. Myös isot alukset ja viestintä olivat ohjelmassa. Viestinnässä teimme oman VHF-puhelimen hätäantennin, selvitimme morsesanomaa ja testasimme viestilamppua.

Päättäjäiset lopettivat leirin ja kaikki viikon aikana kohonneet leiriportit ja aidat kaadettiin. Se oli ainoa päivä, jolloin satoi. Kun tavarat oli lastattu Rheaan kotimatka alkoi ja sujui ilman erityisempiä kommelluksia. Heinänokassa vanhemmat ottivat iloisesti matkalaiset vastaan.

Valokuva: Annukka Niva

Lågskär-alaleirin telttarivistöt.

Valokuva: Annukka Niva

Pelastuslauttoja haikkipisteen yöpymispaikalla odottamassa vihollisen takaa-ajamia haikkilaisia.

Valokuva: Annukka Niva

Notvikstornet kohosi korkealle leirin satamalahden ylle.

Valokuva: Tuomas Karimo

Valokuva: Annukka Niva

Leirisatamassa oli oman tyttömme Rhean rinnalla paljon muitakin kaunokaisia.

Leirille voi todella mennä tekemään ihan mitä tahansa

Isto Vatanen

Meillä kaikilla lienee sellainen yleinen käsitys siitä, mitä partioleirillä tehdään. Nykyään leirielämää voi tästä fiksaatiosta huolimatta viettää hyvinkin erilaisilla tavoilla ja tehden varsin kummallisia asioita. Vajaa vuosi sitten Oskari onnistui rekrytoimaan minut leirin webbitiimiin tekemään Satahangan www-sivuja. Ennen siirtymistään Valtion vahvuuslistoille nykyinen matruusi Huiskala vastasi projektista ja teki valtavan työn rakentaessaan sivustoa. Viimeisen kuukauden päivitykset ja leirinaikainen ylläpito olivatkin sitten minun ja tiimimme johtajan, espoolaisen Sacu Koutin vastuulla.

Luulisi, että siisti sisätyö leirillä on rentoa ja, että se antaa paljon tilaisuuksia nälviä ulkona kaatosateessa juoksevia kavereita. Tottakai työ olikin rentoa - sitä en kiellä. Tekemistä sen sijaan oli yli kahdeksitoista tunniksi päivässä leiriläisten ja kotiväen viestejä välitettäessä, leirilehden kahta versiota, jokapäiväisiä Tänään-sivuja, lehdistötiedotteita ja kaikkea muuta materiaalia päivittäessä ja lisätessä - lähes kaikkea vielä kolmella kielellä. Joskus kieltämättä tulikin

mieleen, että loppujen lopuksi leiriläisten purjehduttaminen ja vaikka perunoiden kuoriminen keittiöllä olisi sittenkin ollut silloin joskus harkitsemisen arvoista.

Webbitiimissä oli kyllä ehdottomasti puolensakin. Sinänsä jo ajatus työstä partioleirillä pienessä tietokoneita täyteen ahdetussa leirintäaluemökissä kuulostaa niin omituiselta, että pakkohan sitä on kokeilla. Myös kommentit ja kiitokset sivujen käyttäjiltä olivat hauskaa luettavaa, jotka valoivat uskoa välillä varsin kaoottiseen projektiin. Eräskin kanadalaisen jaksoi innostuneesti etsiä kaikkea pientä, mitä sivuilla oli korjattavaa ja kertoa siitä sitten meille säännöllisesti sähköpostilla. Olipa joku Partiopoikien maailmanliiton, WOSMin, Geneven päämajastakin käynyt ihailemassa sivujamme.

Vaikka projekti ei ihan oikeasti vielä ole täysin valmis, niin silti jo nyt voi sanoa, että kokemuksena se oli jotakin melkoisen ainutlaatuista ja ehdottomasti sen kahdeksansadan arvoista, jonka leiristä sai maksaa. pois siis turhat ennakkoluulot.

Satahangan www-sivut ovat edelleen esillä osoitteessa http://www.partio.fi/satahanka98.