Merikisat-98
J. KUSTOO JA KADONNEEN TUULEN METSÄSTYS
Oskari Huiskala
Aina valmista Blue Saints -vaeltajatiimiämme ei tarvinnut monta kertaa käskeä ilmoittautumaan, kun kuulimme että legendaariset Merikisat järjestettäisiin jälleen, vuosikausien tauon jälkeen. Kukaan meistä ei koskaan ollut osallistunut kyseiseen meripartioaktiviteettiin, mutta kuulemiemme huhujen ja omien kuvitelmiemme perusteella uskoimme kyseessä olevan ehdottomasti osallistumisen arvoisen tapahtuman. Koska kisajoukkueen kooksi oli määrätty 2-3 henkeä, oli meidän pikapikaa perustettava vaeltajaosastoomme alajaosto nimeltä Blue Saints Sailing Team. Kyseiseen kokoonpanoon kuuluivat aluksemme kipparina puolimatruusi Ahlroos, förstinä siviiliaamut-aika-vähissä-mutta-nykyään-jo-matruusi Huiskala sekä muuten vaan jollailusta kiinnostunut Samppala.
Kesäkuun viimeisen viikonlopun ja varhaisen lauantai-aamun vihdoin valjettua olimme siis päätyneet Naantaliin, jossa NaSin tyttöjen suosiollisella avustuksella lainasimme paikalliselta pursiseuralta Still 525 -tyyppisen vesikilpurin ja siirsimme sen lähtöpaikalle Taimon venesatamaan. Pienestä alkukankeudesta ja lievähköistä suunnistusongelmista selvittyämme kykenimme havaitsemaan kuuden muunkin venekunnan tarttuneen melaan ja skuuttiin ja lähteneen kisailemaan V-SP:n ja Maskun saariston herruudesta, toiset enemmän ja toiset vähemmän tosissaan.
Me itse kuuluimme tähän viimeksi mainittuun joukkoon, sillä tarkoituksenamme oli ensisijaisesti viettää leppoisaa kesäviikonloppua merellisissä merkeissä sekä harrastaa hieman pienveneilyä, johon oma lippukuntamme kalusto tarjoaa hieman rajoitetut mahdollisuudet. On kuitenkin ehdottomasti mainittava, että olisimme ilman muuta lähteneet kisaamaan s/y Sextantilla, mikäli säännöt olisivat sen
Piirros: Isto Vatanen
mahdollistaneet. Tulimme nimittäin pähkäilyissämme siihen tulokseen, ettei tämä perinteikäs alusvanhus olisi läpäissyt kisaa edeltänyttä tiukkaa katsastusta. Niinpä päädyimme edellä mainittuun muovikippoon, kuten puolet muistakin osallistuneista, toisen puolen luottaessa partiolaisten oman Scout 430:n ominaisuuksiin. Päätöksemme hylätä Sextant osoittautui viikonlopun kuluessa harvinaisen oikeaksi, sillä tuulen puuttuessa matka taittui melomalla...
Asiaa tuntemattomille tulkoon tässä vaiheessa kerrotuksi, että Merikisat ovat PT-kisojen sovellettu muoto, jossa venekunnat seilaavat pursillaan rastilta toiselle suorittaen niillä erinäköisiä tehtäviä. Tällä kertaa tehtävät olivat osittain turhankin perinteisiä, osittain taas mukavan piristäviä ja merihenkisiä. Mainittakoon esimerkkeinä vaikkapa takavuosien Tuohitorvistakin tutun morsetuslaitteen kokoaminen, tähtitaivaan tutkailu, ruokatehtävä tyyliin "omin valinnoin" sekä kajakkimelonta silmät sidottuina. Erityisesti olimme valmistautuneet lämpöhalvauspotilaan hoitoon, mutta pettymykseksemme emme päässeetkään suorittamaan rektaalimittausta. Purjeneulomo-rastilla ammattimerenkulkijamme pääsi näyttämään kyntensä, allekirjoittaneen ja Samppalan keskittyessä lähinnä neulojen katkomiseen.
