Kuikka 98

Valokuvat:

Jyrki Tuominen, TuMe

Sinikotkat jos ketkä osaavat ilmoittautua rastille.

Artturi Niittynen

Pian kuitenkin koulun kentällä oli armoton vilske. Kisan lähtölaukaus oli juuri laukaistu ja kaikilla siinsi silmissä vain yksi tavoite: Suomen mestaruus. Lähtötehtävänä saimme rakentaa linnuille syöttötelineen. Kyhättyämme syöttötelineen näköisen hökötyksen jatkoimme matkaa. Seuraavalla rastilla odotti kirjekuori, joka sisälsi kaksi kappaletta karttoja sekä leimauskortteja. Tehtävä oli siis pistesuunnistus ja paras aika toisi täydet pisteet. Jakauduimme kahteen osaa tehtäväkäskyn mukaisesti ja lähdimme Simon kanssa juoksemaan kohti meidän pisteitämme. Kylmyydestä ei ollut enää tietoa

kaan, kun näimme Kutilan ja Aleksin seuraavalla rastilla. Rastilla palautimme sitten leimauskortit. Kopioituamme päivän kartan jatkoimme matkaamme. Pienen patikoinnin jälkeen päädyimme seuraavalle rastille. Rastilla odotti sitten kaksi eri tehtävää. Ensimmäinen niistä oli EA-tehtävä. Tehtävässä saimme valita tietystä vaihtoehdoista mitä potilaallemme oli kulloinkin tapahtunut. Valitsimme tietenkin onnettomuudet mistä sai parhaiten pisteitä. Hoidettuamme vammat pääsimme suorittamaan rastin toista tehtävää. Tehtävässä saimme bongailla paperilintuja rajatulta alueelta kiikareiden avulla.

Tämän jälkeen matka jatkui juottopisteen kautta kohti kauhulla odotettua rastia. Rastin tehtäväkäsky oli nimittäin annettu jo ennakkoon. Rastilla yksi joukkueen jäsen joutui melomaan itse tehdyllä lautalla saarelle, jonne muu joukkue tuli huteraa siltaa pitkin. Osa joukkueista oli kantanut mukanaan kaikenlaisia kellukkeita, mutta me tosipartiolaisina luotimme rinkkalauttaan. Ajassa emme pärjänneet muille, mutta tärkeintä oli, että Aleksi pääsi kastumatta saareen.

Purettuamme lautan jatkoimme matkaamme saaressa. Seuraavaksi tulikin vähän ihmeteltävää, kun meitä käskettiin hyppäämään järjestäjien Busteriin. Busteri-kyydillä pääsimme sitten toiseen saareen, jonka halki patikoituamme meille annettiin pelastusliivi ja soutuvene. Tarkoituksena oli jatkaa matkaa seuraavalle rastille, joka sijaitsi eri saarella. Palautimme soutuveneen ja jatkoimme matkaa kohti rastia. Ennen rastia jouduimme kuitenkin kahlaamaan erään suon yli. Rastilla saimme tehtäväksemme etsiä rajatulta alueelta kaksi eksynyttä tyttöstä. Löydettyämme eksyneet jatkoimme matkaa. Pitkän patikoinnin jälkeen siinsi edessämme kauan odotettu rasti. Rastilla jouduimme valmistamaan kynän. Tämän lisäksi jouduimme myös arvioimaan paikat mistä eräs taiteilija oli maalannut taulujaan noin viisikymmentä vuotta sitten. Tämä tehtävä meni osittain arvailun puolelle. Ennen seuraavaa rastia alkoi sitten sataa. Se laski mielialaa kummasti. Seuraava rasti oli pelkkä siirtorasti. Meidät siirrettiin saaresta takaisin mantereelle, jossa meitä odotti vielä muutama rasti ennen yö-rastia. Toinen rasteista oli pelkkä läpikävely rasti, mutta toisella saimme arvioida erilaisia määriä eri ruoka-aineita.

Illan hieman hämärtäessä pääsimme vihdoin yö-rastille. Pystytimme laavun ja me muut aloitimme yö-tehtävien tekoa Kutilan vielä väsätessä nuotiota läpimäristä puista. Yötehtävinä olivat rinkka ja eräruoka. Eräruokaan sisältyi marinoitua lihaa, perunaa sekä porkkanaa. Rinkka olikin vähän vaikeampi homma. Minä ja Samppala aloimme väsätä rinkan pussia ja Kutila ja Aleksi rupesivat taiteilemaan rinkkaan kehystä. Väsymys alkoi painaa jo ankarasti päälle, kun vihdoin vain muutama minuutti ennen palautusaikaa saimme rinkan valmiiksi. Tämän jälkeen pääsimme nukkumaan. Unta ei kuitenkaan kovin helposti tullut, koska lämpötila oli nollan tuntumassa ja vain Simolla oli makuupussi. Minä ja Aleksi tyydyimme avaruushuopiin ja Kutilalla ei ollut kuin kaksinkertainen vaatekerrasto päällään (hullu mies!). Aamulla heräsimme kukin herätyskellon piipitykseen. Yritimme

kömpiä pois laavusta, mutta emme kyenneet muuta kuin tärisemään paikallamme (HORKKA!). Lopulta pääsimme jaloillemme ja pakkasimme laavumme. Aamun lähtötehtävänä oli jälleen suunnistus. Se meni ihan hyvin, muutamaa kämmiä lukuun ottamatta. Yksi positiivinen asia ainakin oli: siinä ei tullut kylmä.

Tämän jälkeen seuraavalla rastilla saimme toimia pelastuspäällikköinä happo-onnettomuudessa ja vastailla erilaisiin ympäristöongelmia koskeviin kysymyksiin. Tämän jälkeen oli vuorossa tehtävä, josta ei tee mieli kertoa. Tehtävä oli siirtää yksi joukkueen jäsen köysien varassa paikasta A paikkaan B. Tästä tehtävästä saimme pyöreät NOLLA pistettä! Sitten pääsimme vastailemaan eläimiä koskeviin kysymyksiin. Tämän jälkeen me jouduimme kapuamaan kalliota kohti VIIMEISTÄ RASTIA! Rastilla oli vuorossa sitten puistosuunnistus, jota voidaan nimittää myös kiritaipaleeksi. Viimeisen mäen päällä ennen maalia näimme sitten rakkaan ystävämme JYKKEN räpsimässä kuvia ja "kannustamassa" meitä. JYKKEN "kannustus" antoi meille lisäpotkua kohti maalia. Vihdoinkin olimme MAALISSA, jossa meitä odotti suihku ja lämmin ruoka.

Syötyämme jäimme sitten odottamaan jännittyneinä tuloksia. Tulokset tulivatkin melko nopeasti. Ja meitä odotti iloinen näky: olimme kolmansia. Samaan hässäkkään saimme kuulla myös, että harmaassa sarjassa mukana olleet Wanhad Kotkad olivat myös kolmansia. Palkintojenjaon jälkeen ahtauduimme sitten bussiin ja kotimatka alkoi. Noin puolen tunnin kuluttua ei bussista kuulunut hiiskahdustakaan. Kaikki nukkuivat. Noin puolen yön paikkeilla olimme sitten vihdoin Turussa. Näin päättyi lippukunnan kannalta menestyksekäs SM-kisa reissu.