 |
|
|
|
|
|
|
VenekunnanjohtajilleIsto Vatanen Tämä on ehkä hiukan liikaa vaadittu, mutta jos tekin, venekunnanjohtajat, viitsisitte kerran lukea tämänkin tylsän palstan ihan loppuun saakka. Se on nimittäin kerrankin kirjoitettu ihan teitä varten. Älkää ottako sitä, kiitos, niin, että taas joku kalkkis haluaa kertoa teille mitenkä asioiden pitäisi olla, koska ne olivat joskus kivikaudella niin, vaan ajatelkaa asiaa ja olkaa ylpeitä itsestänne. Te olette loistavia ja teistä voi tulla vielä parempia.
Venekunnassa on hauskaa, eikö olekin? Venekunnassa ainakin pitäisi olla hauskaa, koska venekunnat ovat oikeastaan se juttu mitä varten partio on yleensä olemassa. Tämä kuulostaa ehkä hiukan omituiselta sudenpentujohtajan sanomana, mutta venekunta tai vartio on ollut aina sieltä ensimmäiseltä Brownsea-saaren partioleiriltä lähtien se ryhmä partion sisällä, miksi tämä koko harrastus on ylipäätään olemassa.
Venekunnan johtajana ja apulaisena oleminen on kovaa työtä. Minä tiedän sen ja kun nytkin pidän sudenpentulaumaa joka viikko kololla, niin en ole suinkaan niin pahasti vieraantunut elämästä, että kuvittelisin jotenkin, että tuollaisen poppoon johtaminen olisi helppoa. Ei sitä aina millään jaksaisi tai viitsisi, elämää ja harrastuksia on muuallakin ja niin edelleen. Yritä sitä nyt sitten olla luova, innostava ja jaksaa nähdä vaivaa joka viikko sen oman porukkansa eteen varsinkaan kun ei ole mikään ihmemies, vaan aivan tavallinen sinikotka. Eikä se johtaminen aina niin hyvin onnistukaan. Se vaatii vähän partiolaisuuteen kuuluvaa hulluuttakin, että viitsii, mutta toisaalta on myös palkitsevaa, huomata saaneensa jotakin aikaan ja nähdä oman venekuntansa oikeasti pitäneen jostakin itse suunnitellusta ohjelmasta. Parasta on kai vielä se, jos joku joskus uskaltaa tehdä sen pienen tunnustuksen, että hauskuuden lisäksi siitä kololla tai retkellä opitusta asiasta on ollut oikeasti hyötyä jossakin: kotona, Rhealla, leirillä tai missä tahansa.
Jo se, että pojat pysyvät mukana, on jo suuri tunnustus sille, että olet onnistunut. Ei se aivan mieletöntä rutistusta vaadi ja omaa taakkaansa voi toki myös hiukan pienentää muutamalla hyväksi havaitulla konstilla. Hyvä, tai edes jonkinlainen etukäteissuunnittelu keskimäärin parantaa lopputulosta ja ennen kaikkea se, että suhtautuu tekemiseensä vakavasti ja vaikka huijaamalla saa itsensä uskomaan, että minä olen hyvä johtaja, loistava tekemään oman venekuntani kanssa mitä tahansa ja oikeastaan olen paras lähes missä tahansa mitä vain päätän tehdä.
Te olette tärkeitä ja se mitä venekunnissa tapahtuu on tärkeää. Venekunnassa toimiminen on hauskaa ja venekunnanjohtajanakin oleminen on hauskaa, jos vain niin itse haluaa. Partiolaisena oleminen on etuoikeus, jota kannattaa pitää juuri sellaisena. Unohtaa ei saa toki sitäkään, että meillä on myös vastuumme. Se vastuu on erityisesti johtajilla, myös venekunnanjohtajilla. Vastuun ei kuitenkaan pidä antaa painaa, vaan se pitää ottaa haasteena, sellaisena haasteena, joka saa partiolaisen yltämään yhä parempiin suorituksiin. Venekuntalaisen ja venekunnanjohtajan, aivan yhtä hyvin kuin kaikkien muidenkin, on hyvä muistaa se, mitä partiovyön solkeen on kirjoitettu - OLE VALMIS - ja erityisesti mitä se tarkoittaa. Näihin kahteen sanaan on tiivistetty paljon siitä mitä me olemme ja mitä meidän pitäisi olla. Jos vyössä lukisi EM MÄÄ AINAKAAN!, niin ehkä sitten alkaisi olla aika etsiä uutta harrastusta. | ||||
|
KOTKANSIIPI 2/1998 ISSN 0788-8031
wwwkotkansiipi http://www.tuug.org/~isto/kotkansiipi
40. vsk (no. 79)
Toimitus: Päätoimittaja: Isto Vatanen
Toimituksen osoite: Kotkansiipi / Turun Sinikotkat
Julkaisija: Partiopoikalippukunta
Paino-originaalien valmistus: Juha Haapakangas
Painopaikka: Turun evl seurakuntien monistamo, Turku 1998
Ilmestymisaikataulu: Kotkansiipi ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Vuoden ensimmäinen numero ilmestyy V-SP:n kevätparaatipäivänä toukokuussa ja toinen 6.12.
Ilmoitushinnat: Koko sivu (A4) 1000 mk
Materiaalin palautus: TSK:n kololla Kotkansiipi-laatikossa kuukauden ilmestymispäivästä lukien. | |||||