V-SP:n kevätmestaruuskilpailut

Rajaseutu

24.4.1999 Maariassa

Kalle Lahti

Venekuntamme kokoontui Jäkärlän ala-asteen pihalle. Suruksemme huomasimme, että kilpailujoukkueemme oli supistunut kolmeen henkilöön, minkä takia päätimme jättäytyä kisojen ulkopuolelle. Ilma olki viileähkö ja taivas harmaa.

Siirtyminen lähtöalueelle tapahtui klo 8 jälkeen Avajaisseremoniat sujuivat normaalin käytännön mukaan (papin puhe, lipunnosto jne.). Lähtölaukaus kajahti tällä kertaa omatekoisesta tykistä. Kilpailu alkoi Davy Crockett -henkisen hatun valmistamisella, minkä jälkeen riensimme maastoon.

Pistesuunnistus pohjautui tällä kertaa tähtitiedettä käsitteleviin kysymyksiin. Kolmannella rastilla olisi pitänyt tunnistaa eläinten jätöksiä, mutta emme huomanneet sitä vaan ryntäsimme neljännelle rastille. Rasti oli perinteinen ensiapurasti, jolla kohtasimme onnettoman metsämiehen, jota käärme oli purrut.

Viidennellä rastilla lahtasimme hirviä eli ammuimme ilmakiväärillä maalitauluihin. Rasti toi vaihtelua yleensä niin samanlaisiin tehtäviin. Sää oli lämmennyt huomattavasti keskipäivään mennessä.

Harri Jokinen

Seuraavalle rastille ei tarvinnut kauaa tarpoa, sillä se sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä. Tällä rastilla tehtävänä oli rakentaa alkukantainen tennismaila, jolla piti yrittää pamauttaa tennispallo rajan yli. Tarkoitus ei suinkaan ollut lyödä palloa valtion rajan yli Ruotsiin vaan "rajana" oli noin viiden metrin päähän pingotettu köysi. Maila valmistettiin liukuhihna-tyyliin eli vaihe vaiheelta ja jokaista vaihetta sai suorittaa yksi henkilö. Vaiheita oli ainakin puiden sahaaminen oikean pituisiksi ja tästä syntyneiden keppien yhdistäminen köytöksillä.

Voi veljet, kun huomasimme antaneemme köytöstehtävän tiimimme tähtipelaajalle, joka muuten menestyksekkäästä toiminnasta huolimatta ei osannut köytöksiä... "No

Valokuvat: Terhi Erkkylä, NT

seuraavassa illassa opetellaan ne sitten...". Kyllähän tähän tehtävään meni aikaa, mutta loppujen lopuksi saimme kyhättyä miehekkään näköisen tennismailan, jolla pallo lensi... ja komiasti.

Sen enempää odottelematta lähdimme kohti seuraavaa rastia, joka sekin oli kaikkein muiden rastien tavoin saavutettavissa selviä teitä ja polkuja pitkin. Rasti taisi olla "joen ylitys". Hhmmm... parhaimmat kielenkääntäjät jo arvailevat, että tehtävämme oli ajaa rekalla Joen yli, mutta... Käytännössä tämä merkitsi sitä, että "joen" rannat oli merkitty teipillä kahteen köyteen, jotka oli pingotettu kahden männyn väliin. Tämä tehtävä meni Tiiran ykköstiimiltä (siis meiltä) kuin lennossa. Notkeita poikia nuo Tiirat...

Tämän jälkeen tutkailimme hieman karttaa ja siinähän se... Suora tie seuraavalle rastille, tosin perinteisen oikaisuperiaatteen mukaan olla käyttämättä teitä, joten matkamme kävi jyrkännettä alas suoraan seuraavalle rastille.

tilaisten kesken puhumme ihan vaan kiritaipaleesta.

Juoksumatka ei ollut pitkä, mutta yksi joukkueesta oli "loukannut jalkansa" (jalat sidottu yhteen), jtoen tiimimme kevyin, Sampo, kannettiin tämä muutaman sadan metrin matka maaliin.

Lähes kiritaipaleen maalin yhteydessä oli koko kilpailun viimeinen tehtävä "kullan huuhdonta". Alkupaloiksi piti rakentaa annetuista materiaaleista puinen kouru, jota seuraavassa vaiheessa käytettiin kullanhuuhdontaan. Tämä osoittautuikin siten lähes mahdottomaksi tehtäväksi, sillä kenelläkään joukkueesta ei ollut aiempia kokemuksia kyseisen lajin suhteen. Noh, saimme kuitenkin suodatettua vettä erilaisten välineiden läpi, joten eiköhän siitäkin joitain pisteitä irronnut, jollei muuten niin lohdutuspisteitä... Tämän tehtävän ollessa viimeinen, suuntasimme kohti kisakeskusta, jossa perinteiden mukaisesti sai peseytyä ja syödä hernekeittoa.

Koska Tiira "kisasi" ulkopuolella kisoista vajaan miehistön vuoksi, emme jääneet odottamaan kilpailun tuloksia, vaan kukin suuntasi kulkunsa omille tahoillensa.

Tällä kertaa tehtävämme oli valmistaa muna-pekoni-papu-tomaatti-annos viidelle, tosin jälleen kerran verottaja iski viattomaan partiolaiseen ja vei osan muna-pekoni-papu-tomaatti-annoksestamme rastimiehille tarkastettavaksi. Noin kolmen vartin kokkailemisen jälkeen emme vieläkään pitäneet taukoa, vaan jatkoimme kulkua seuraavalle rastille, joka pitkän odotuksen jälkeen osoittautui siksi itsekseen eli kaikkien maailman partiolaisten kauhis

telemaksi surmanloukuksi. Näin ammat