Milla Ruohonen, NT
Valkoinen Kemiö
20.-24.2. 1999

Valokuvat:

Terhi Erkkylä, NT

Talvileirille uskaltautuvat vain ja ainoastaan tosipartiolaiset. Nuotiotyttöjen ja Sinikotkien jokavuotinen talvinen partioleiri järjestettiin tällä kertaa Kemiössä. leiri oli aidosti valkoinen, sillä lunta oli riittämiin. Vuosisadan viimeinen talvileiri jätti positiiviset muistot itsestään. Erityinen kiitos leirin johtajille ja muille järjestäjille sekä loistavalle keittiötiimille, joka kokkasi läpi leirin erityisen maukasta ruokaa.

denvetoon ja tukkihumalaan asti. Lopuksi ratkottiin vielä leirin jalkapallomestaruus jäällä. urheilun parissa olikin taas vierähtänyt mukavasti aikaa, ja siksi kamiinat laitettiin jo paahtamaan. Illan kädentöiksi oli tällä kertaa keksitty kipsinaamioiden väsäys. Puuha oli sinänsä varsin mukavaa, mutta kipsiä löytyi jälkeenpäin mitä yllättävimmistä paikoista.

Maanantaiaamu toi mukanaan tiedon haikille lähdöstä. Sukset laitettiin jalkaan ja lähdettiin hiihtelemään kaikki yhtä matkaa. Alkumatka sujui ilman hankaluuksia, mutta yhdelle sun toiselle pikkuongelmia eteen, kun lähdettiin kiipeämään jyrkkää kalliota suoraan ylös. Määränpäänä oli yllätyksellisesti kukkulan korkein kohta. Kun kaikki olivat vihdoin saavuttaneet huipun - kuka sukset kädessä ja kuka jalassa - aloitettiin kokkailupuuhat trangialla. Samalla käynnissä oli armoton lumisota. Huipulta laskeutuminen sujui vauhdilla ja loppumatka liukasteltiin jäätä pitkin takaisin leirialueelle. Vaihdoimme sukset pulkkiin ja menimme laskemaan mieletöntä mäkeä. vauhti kiihtyi kuitenkin liian kovaksi ja päätimme lopettaa leikin.

Pian saimme tietoomme ikävän uutisen, kun huhu kertoi, että Turussa käväisseet leirimme kokkipariskunta + kolmas pyötä olivat saaneet autonsa hajoamaan. Hienojen järjestelyjen ansiosta matkalaiset palasivat takaisin joukkoomme ja saimme jälleen suihimme herkkuja. Illalla kullekin telttakunnalle annettiin palanen kanaverkkoa.

Knsainvälinen leriolympiakomitea päätti onneksemme juuri leirin alla ottaa myös pyramidinrakennuksen uudeksi olynpialajiksi.

Sekalainen joukko pieniä partiotyttöjä, suuria partiopoikia ja kaikkea siltä väliltä kokoontui eräänä talvisena lauantaiaamuna kololle. mahtava kasa telttoja, kamiinoita, pulkkia, suksia ja rinkkoja sullottiin bussiin ja matka kohti viiden päivän selviytymisurakkaa oli valmis alkamaan. Lauantaipäivä kului lähes kokonaisuudessaan ankaraan tavaroiden rahtaamiseen leirialueelle sekä telttojen pystyttämiseen. Ilta alkoi jo hämärtää, kun kaikki oli vihdoin valmista. illan pimeydessä saimme vielä tehtäväksemme kirjailla leirimerkit. Se tuottikin tuskaa niille partiopojille, joille kirjailun salat olivat jääneet hämäriksi.

Kaikki heräsivät lähes pirteinä sunnuntaiaamuun, sillä takana oli vasta yksi vähän nukuttu yö. Päivä alkoi kunnonkohottamisella aamulenkin voimin. Sunnuntaina leirillä vieraili Rapu-venekunta ja erilainen joukko johtajia. Ohjelmassa oli leiriolympialaiset, joissa kisailtiin leirivenekunnittain. Lajeja riitti ramboradasta ja tukin heitosta aina köy

Siitä muotoiltiin tai ainakin yritettiin muotoilla jotain hienoa. Myöhemmin aikaansaannokset täytettiin lumella ja tuloksena oli siis kerrassaan mahtavia "lumiveistoksia".

Tiistai aloitettiin perinteisesti hikisellä aamulenkillä ja lipunnostolla. Luvassa oli ennen kokematonta ohjelmaa, kun meidät komennettiin metsään etsimään "tonttuja" ja "peikkoja". Hervottomat jalanjäljet (kenenköhän?) johdattivat meidät Sukulaku-tonttujen ja pelkkien Sukulaku-papereiden eli -peikkojen luo. Kaikki tontut ja peikot oli havaittu ympäri metsää, meille suotiin ruokatauko. Sitten pääsimme jälleen tutustumaan metsän syvyyksiin pienen par

ensimmäisenä saanut paistettua letun nuotiollaan. Viimeisenä iltana oli tietenkin iltanuotio. Siellä saimme tutustua erääseen "sotapoikaan", joka oli puolustanut armasta isänmaatamme aikoinaan juuri Kemiössä.

Rapuja ramboradalla.

Kaikki mitä tarvitaan hyvää partioleiriä varten: hyvät leiriläiset ja kaikki muut tavarat

Yöstä tuli hikinen ja ahdas, sillä puiden puutteessa jouduimme ahtautumaan kahteen telttaan kolmen sijasta.

Leirin viimeinen aamu alkoi todella märkänä ja lumisena. Väsymys painoi jo yllättävästi päälle, mutta vielä oli jäljellä suuri urakka lumisten telttojen pakkaamisen ja tavaroiden raahaamisen parissa. Saimme huomata, että lunta oli yön aikana satanut enemmänkin kuin muutama sentti... Jälleen kerran bussi käänsi nokkansa kohti Turkua ja jätimme vuosituhannen viimeisen talvileirin haikeina taaksemme.

tiotaitokisan muodossa. Meiltä testattiin suunnistusta, solmujen ja köytösten osaamista sekä perinteistä nuotionsytytystä. Voittaja oli se leirivenekunta, joka oli