Me ja muut

Isto Vatanen

Me suomalaiset olemme perinteisesti olleet sairaalloisen kiinnostuneita siitä, mitä muut meistä ajattelevat. Tiedä sitten onko se nyt aina niin tottakaan, mutta silti on vaikea nauramatta kun itsekin joskus kuitenkin huomaa kysyvänsä tapaamiltaan ulkomaalaisilta aivan sitä samaa.

Me partiolaiset emme sen sijaan taida pahemmin kysellä muilta, mitä nämä meistä ajattelevat. Perinteinen partiokuva on ainakin vitsien mukaan se, että partiossa istutaan kaatosateessa kuusen alla tekemässä solmuja. Julkisuuskuvamme tuskin kuitenkaan on aivan tällainen. Se on jotakin vallan muuta ja sitä rakennetaan hyvin erilaisilla tavoilla. Kuva partiolaisuudesta muuttuu ja muovautuu ei-partiolaisten silmissä jatkuvasti sen perusteella mitä sanomme, kirjoitamme ja teemme niin, että siitä kantautuu jotakin tietoa tai huhuja oman piirimme ulkopuolelle. Tätä kuvaa on tekemässä meistä joka ainoa.

Paraati antaa kuulemma partiosta vähän militaristisen kuvan. On liioittelua sanoa sitä näin suoraan, koska tuskin monikaan sitä aivan tällä tavalla ajattelee - ei edes hän, jolta tämän ajatuksen viimeksi kuulin. Reipas ja jämäkkä asenne ei ole mitään militarismia eikä partiolaisilla sen puoleen ole todellakaan mitään tarvetta ihannoida armeijaa. Paremminkin on niin päin, että armeijalla pitäisi olla enemmän ihannoimista meissä. Paraati on kuitenkin tilaisuus, jossa me olemme ehkä kaikkein näkyvimmin esillä vuoden aikana tavallisille turkulaisille. Siksi sillä on merkitystä.

Yhteisiä julkisia esiintymisiä tärkeämpää on kuitenkin se me itse kukin kerromme "siviileille", kuten asia joskus kauniisti ilmaistaan. Olivat nämä ei-partiolaiset sellaisia meille kaikkein tärkeimpiä kuten omat vanhempamme, muut taustajoukot ja tukijat tai sitten tavallisia "keitä tahansa" pystymetsästä, on meidän ajateltava tarkkaan mitä sanomme ja erityisesti miten. Valehdella tai kaunistella partiolaisen ei tarvitse. Niin ei saa tehdä, mutta meidän on pakko ajatella sitä, että se kenelle kerromme jotakin ei välttämättä tiedä partiosta mitään. Hänen ei siksi voi olettaa ymmärtävän kaikkea oikein: vitsejä vitseiksi, liioittelua liioitteluksi ja totta todeksi. Näin käy helposti kun puhutaan "eri kieltä".

Liioittelu on kivaa. Aivan varmasti on paljon kivempaa kertoa kotona tai pihalla kavereille, että meiltä paloi retkellä kokonainen teltta, vaikka oikeastaan vain kaverin lapanen hiukan kärvähti - eikä sekään edes kokonaan. Tämä ei ehkä ole vielä kovin vaarallista, mutta silti tällaisenkin tarinan jälkeen aivan varmasti monet vanhemmat ovat päättäneet, että näin vaarallista harrastusta ei ainakaan meidän poika jatka päivääkään. Ja sitten on olemassa myös sellaisia asioita, joilla on todellista merkitystä.

Mitä meidän kaikkien siis pitäisi tästä oppia? Tälläkin kertaa se on kai sitä, mitä sanotaan vastuuksi. Se on sitä samaa vastuuta, mitä me partiossa opettelemme koko ajan. Sitä tulee iän myötä lisää ja aina sen arvoisena oleminen on vaikeaa, koska kukaan ei ole täydellinen. Kenenkään ei tarvitse olla, vaikka se vastuu onkin sinänsä hyvin yksinkertainen asia. Se on sitä, että ajattelee mitä tekee ja ennen kaikkea, että ymmärtää sen, mitä omasta teosta seuraa. Tämänhän me muistamme teoissamme - ja meidän pitäisi muistaa se myös puheissamme.

KOTKANSIIPI 1/1999

ISSN 0788-8031

WWW-Kotkansiipi

http://www.tuug.org/~isto/kotkansiipi/

41. vsk (no. 80)

Painos: 200 kpl

Ilmestymispäivä: 23.05.1999

Toimitus:

Päätoimittaja: Isto Vatanen

Toimituksen osoite:

Turun Sinikotkat

Kotkansiipi

Multavierunkatu 2

20110 TURKU

email: isto.vatanen@iki.fi

Julkaisija:

Partiopoikalippukunta

Turun Sinikotkat

Multavierunkatu 2

20110 TURKU

Painopaikka:

Turun evl seurakuntien monistamo, Turku 1999

Ilmestymisaikataulu:

Kotkansiipi ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Vuoden ensimmäinen numero ilmestyy V-SP:n kevätparaatipäivänä toukokuussa ja toinen Itsenäisyyspäivänä 6.12.

Ilmoitushinnat:

Koko sivu (A4) 1000 mk

Puoli sivua (vaaka A5 tai 1 palsta) 500 mk

Neljännessivu (A6) 250 mk

Pienemmät ilmoitukset 200 mk

Määräpaikkalisä 250 mk

Materiaalin palautus:

TSK:n kololla Kotkansiipi-laatikossa kuukauden ilmestymispäivästä lukien.

Kannen kuva: Terhi Erkkylä, NT