Isto Vatanen
Tervetuloa jälleen sudenpentusivujen ihmeelliseen
maailmaan. Paljon on vettä virrannut taas Aurajoessa ja paljon on
sen rannalla ja vähän kauempanakin suden-pentuosastomme toiminut.
Maanantaina siirtyväis-laumaa on vetänyt Sirpa ja Krisse, tiistaina
nuorimpia Linda ja Rami ja keskiviikkona toista vuottaan sudareissa toimineita
Isto ja Nahka ynnä muiden suureksi avuksi olleiden kanssa. Kiitos
kaikille hauskasta keväästä!
Sudenpennut retkeilivät 22.-23.3. Kunstenniemessä, tällä kertaa kierrätys-aiheisella, Peikko-retkellään. Tällä kertaa saimme taas suureksi riemuksemme kallistaa päämme Sinikotkien perinteiseen Eräkämppään.
Retkeläisiä oli tällä kertaa eksynyt mukaan 19 kappaletta. Ylioppilaskirjoituksien ja muun akuutin johtajapulan vuoksi sudarijohtajiston määrä oli niin heikko, että saimme turvautua lippukunnan muun johtoportaan suosiolliseen apuun- suuri kiitos heille. Jälkipyykistä päätellen hekin palasivat retkeltä monta kokemusta rikkaampina, joten työ yli osastorajojen oli ilmeisesti molemmin puolin hyvin antoisaa.
Tällä kertaa reportaasin itse tapahtumista on antanut taho, jonka mielipiteitä tämän lehden palstoilla harvemmin näkee. Keskiviikko-lauma kirjoitti ylös parin viikon kuluttua retkestä seuraavanlaisia omia muistojaan ja mielipiteitään:
“Tulimme linja-autoasemalle klo 10.00. Isto ja Sirpa oli jo kun tulimme Linja-autoasemalle. Pakkasimme tavarat linja-autoon ja lähdimme Kunstenniemeen. Kun tulimme perille, veimme tavaramme kämpälle. Ja lähdimme lounaalle. Lounaan jälkeen menimme kämpälle ja sen jälkeen menimme maastoradalle. Rasteja oli kymmenen. Sen jälkeen teimme laivoja. Ja sitten menimme päivälliselle. Marssimme koko matkan ruokalaan ja takaisin.”
“Me mentiin partioleiriin. Me menimme lauantaina klo 10 ja kun olimme siellä, niin kävelimme sinne Eräkämppään. Kun olimme kämpässä, niin sen jälkeen me lähdettiin syömään. Kun me oltiin syöty, niin purettiin rinkka tai putkikassi. Sitten me mentiin lattialle. Me kuunneltiin Maria, kun Mari selitti yhdestä. Viestissä meidät jaettiin neljän tai kolmen ryhmiin ja pilkottiin munakenno ja värillistä paperia. me lähdettiin tokana ja siellä oli kymmenen rastia, mutta en tiedä tarkkaa numeroa. Sitten kun olimme menty viesti, niin me mentiin syömään ja en muista enempää.”
“Me lähettiin klo 10 Kunstenniemeen ja siellä oli kivaa. Me käveltiin Eräkämppään ja sitten me valittiin sängyt ja sitten me mentiin syömään. Siellä oli hyvää ruokaa, makaronilaatikkoa. Sitten oli maastorata ja sitten me mentiin syömään. Sitten me muokattiin munakennot ja siten me laulettiin ja sitten me mentiin nukkumaan. Sitten me herättiin ja sitten me veistettiin avaimenperä.” “Lauantaina aamulla me lähdettiin klo kymmenen aikaan retkelle Kunstenniemeen. Päivällä meillä oli suunnistuskilpailut. Meidän joukkue ei voittanut mitään. Meidän joukkueen nimi oli Peikot. Me tehtiin illalla maitopurkeista laivat.” “Sitten kun tultiin Kunstenniemeen, marssittiin Eräkämppään. Sitten marssittiin ruokalaan syömään.
Me suunnistettiin. Suunnistus oli kivaa. Suunnistuksessa suunnistetaan ja tehtiin tehtäviä.”
“Ruokailun jälkeen marssittiin Eräkämppään. Sitten meidät jaettiin ryhmiin. Sitten me hajotettiin munakenno.”
“Aamulla me mentiin kahdeksalta syömään aamupalaa ja sen jälkeen mentiin pakkaamaan tavaroita. Sen jälkeen me veistettiin avaimenperää.” “Aamulla pakkasimme tavarat ja sitten laskimme lipun. Sitten söimme aamupalan ruokalassa. Menimme takaisin Eräkämppään ja aloimme veistämään avaimenperiä. Sitten menimme syömään. Sitten lähdimme Alinan torpalle leikkimään. Sitten lähdimme pois Kunstenniemestä.”
“Retkellä oli hauskaa. Illalla me tehtiin nuotio. Seillä me olimme ruokalassa, ulkona, seikkailtiin metsässä, leikittiin, askarreltiin ja ja me tehtiin erilaisia vekottimia.”
Kynäilijöitä olivat Severi Sjöblom, Jany Sundholm, Juha Alhonen, Roni Löfgren, Eero Jalava, Erik Mäkelä, Antti Koli, Miikka Raininko ja Jesse Sundberg.
Sudenpenturetkien järjestämisessähän on aina tietyt omat pienet ongelmansa. Ennakkoluuloton sudarijohtajistomme päättikin tällä kertaa kokeilla miten sudenpentujen ikä mahdollisesti vaikuttaa retken onnistumiseen ja miten se muuttaa retken luonnetta.
Tämänkertaisen testiretkemme kymmenhenkisen lauman sudarien keski-ikä olikin vaihtelun vuoksi 20.1 vuotta. Poikkeuksellisesti retkellä ei ollut mukana myöskään yhtään johtajaa. Tulipa todettua, ettei sudarien käytöksessä ollut suurtakaan eroa. Me osasimme olla suunnilleen yhtä naurettavia ja huonotapaisia kuin nuoremmatkin.
Erojakin toki oli. Harvalla sudenpenturetkellä täysi-ikäisiä sudenpentuja on 90%, kännykkä 60 prosentilla ja auto mukana kolmella kymmenestä. Kenellekään ei myöskään sattunut yöllä “vahinkoa”, kukaan ei noussut tuntia ennen herätystä pyytämään johtajia auttamaan makuupussin pakkaamisessa jne. Ohjelma oli sen sijaan hyvinkin sudenpenturetkelle sopiva. Askartelimme ja leikimme kaikkea hauskaa ja vähemmän fyysisesti viisasta, ompelimme hauskat sinikotka-pipot ja spekuloimme maailmaamullistavia asioita. Henkilökohtaisesti olin erittäin iloinen siitä, että jätimme kankaanpainamisen väliin tällä erää (ehkä sitten seuraavalla retkellä).
Tämä lehti ilmestyy paraatipäivänä, jolloin toivottavasti suuri joukko sudenpentujakin on löytänyt tiensä puolustamaan marssikannua. Voittoputkemme nimittäin alkoi paraatista kymmenen vuotta sitten, joten yritetään parhaamme, että se tänäkin vuonna palaisi tuttuun paikkaansa Ritarisalissa.
Lisätietoa kevään ohjelmasta kuten sudarikisoista (24.5. Loimaalla) sudenpentu-purjehduksista (19., 20., 21.5) ja tietoa kesän huipputapahtumasta, kesäleiristä (31.7.-3.8.) on jo jaettu. Kaikki siis reippaasti mukaan vielä kevään viimeisiinkin tapahtumiin ja erityisesti sitten kesäleirille elokuun alussa.
Tätä sivua ylläpitää Isto Vatanen