Näi enne - kuis ny ?!

Altti Holmroos

Se on totta. Sextantimme rakennettiin Korppolaismäen veneveistämöllä vuonna 1957. Sillä on siis meneillään juhlavuosi- kuten lippukunnallakin. Puuveneenä Sextant alkaa olla siis jo lähes vanhus. Ikääntynyt, joka kuitenkin kaipaa hellyyttä ja lähelläoloa ja kuten jokainen elämänsä ehtoopuolelle ennättänyt, myös se toivoo saavansa osakseen arvonsa mukaista kohtelua. Se haluaisi päästä vielä aavoille ulapoille, kokea taas kylkeään vastaan voimalla lyövien aaltojen tyrskyt- niitä vartenhan sen limisaumainen runko tehtiin huolella ja taidolla. Jotta näin tapahtuisi, olen julkisesti ehdottanut tosimiehistön etsimistä ja Sextantin soutamista ensi kesänä kolon edestä Kemiön juhlaleirille. Tuo matka olisi sen 40 vuotta kestäneen historian toiseksi pisin soutumatka.

Soutaen Hankoon- melkein

Allekirjoittanutkin on aikoinaan kokeillut soudun jaloa taitoa: ollut mukana Kulhon saaren ympäri-soudussa ja taittanut tuon 14 kilometrin matkan hieman yli neljän solmun keskituntivauhdilla.

Tuo sinänsä yhä edelleen lyömätön suoritukseni ei harmikseni kuitenkaan riitä läheskään siihen yli-pääsemättömän hienoon esitykseen vuonna 1958, jonka sinikotkien soutajat tekivät Sextantilla Hangon Hopearannan suurleirille.Katkera pala on kurkussa, kun tiedän Seppo Lahden ja Weko Hakalan olleen mukana tuolla ja yhä olemassaolollaan lippukuntamme riveissä muistuttamassa menettämästäni elämyksestä. Tunnustan: kieriskelen yhä levottomana unissani ja kuvittelen kiskovani Sextantia Hangon selällä kovassa vastaisessa- yksinäni.

No, se reissu jäi minulta tekemättä, mutta Sepan ja Wekon lisäksi tuon elämyksen koki seitsemän muutakin sinikotkaa, jotka lähtivät matkaan Kunstenniemen vanhan keittiön laiturista päiväruokailun jälkeen. “Meillä kahdeksalla soutajalla oli jokaisella oma aironsa ja sitten oli vielä tietysti perämies. Yhden tiiviin tunnin soutamisen jälkeen aina hieman huilattiin, vaihdettiin perämiestä ja taas jatkettiin matkaa”, muisteli Weko.

Pilssi täynnä ruokaa

Sextantin lokikirja matkasta on mielenkiintoista luettavaa. Melkeinpä voisi kuvitella lukevansa viikinkien vanhaa väyläselostusta. Lokikirja paljastaa Sextantin miehistön kantaneen alustaan matkan varrella eteen osuneitten saarten yli mökkiläisten katsellessa suoritusta silmät ympyrskäisinä. Näin tekivät jo muuten viikingitkin!

“Matkan aikana emme nukkuneet Sextantissa, vaan maissa teltoissa. Yhden yön ainakin vietimme jossain Paraisten portin tuntumassa, minne saavuimme melkoisessa pimeydessä”, kertoi Weko ja jatkoi: “Keitimme matkan aikana tietysti myös ruokaa, jota meillä oli melkoiset määrät veneen pilssissä trallin alla: mm. sitä hyvin kuuluisaa Tukkipoikaa.” Hopearannan leirille saapuvien partioveneiden kokoontumispaikka oli Gunnarsörien saariryhmä ennen Hankoa ja Sextantin saapuminen miehistöineen herätti tietysti ansaittua ihmetystä ja kunnioitusta. Taisi olla joku vanha merikarhupartiolainen tuon mahtavan näyn edessä paljastaa päänsäkin- pyhiinvaellushan tuo Sextantin matka oli.

Odotusta myrskyssä

Kokoontumissaarella Sextant kiinnitettiin, pystytettiin teltta, vietettiin iltanuotio ja painuttiin pehkuihin. Aamulla sinikotkat ihmettelivät mihin oli kulkuvälinen kadonnut, sillä sitä ei näkynyt missään. “Ihmettelimme tietysti sitä, mutta sitten ajattelimme muiden vain tekevän kiusaa ja Sextantin olevan jossakin niemen takana piilossa. Sitä ei kuitenkaan löytynyt, joten meidät jaettiin muihin veneisiin ja niin matkattiin leirille.”

Veneen katoamisesta ilmoitettiin merivartiostolle, joka löysikin sen myöhemmin samana päivänä Hangon läntisen selän laidalta rantakiviä hankaamassa. “Tavarat olivat kyllä kaikki tallella ja ilmeni, että ilmeisesti merivesi oli noussut yön aikana ja muljannut kiinnitysköyden irti rantakivistä.”

Leiri itsessään sujui hyvin ja sen jälkeen oli edessä taas uusi koitos. Sextantilaiset lähtivät paluumatkalle heti jumalanpalveluksen jälkeen, jolloin merellä riehui peräti beaufortin tuuli.

“Lähtöhetkellä oli mahdoton myrsky ja päästäksemme liikkeelle jouduimme juoksemaan Sextantin ulkopuolella niin pitkälle kuin mahdollista. Sitten äkkiä veneeseen ja soutamaan”, kuvaili Weko lähtötunnelmia.

Melko näyttävää lähtöä oli seuraamassa lähes koko leiri ja taisi se olla koko leirin paras ohjelmanumero.

Sextantin yhdeksänmiehinen miehistö oli jo tunnin soutumatkan jälkeen läpimärkää ja heidän oli pakko soutaa erään saaren taakse suojaan. “Siellä me sitten odoteltiin myrskyn tyyntymistä iltaan kello seitsemään saakka ja vasta sitten pääsimme jatkamaan matkaa...

Toteutuu, ei toteudu

Näin siis ennen. Vanhoja kultaisia aikoja ja todellista itsensä peliin laittamista kaipaavana olen heittänyt haasteen toteuttaa vastaavanlainen soututapahtuma kemiön juhlaleirillemme.

Toteutuakseen tuo tarvitsee vain muutaman partiohullun ja jokusen harjoituskerran. Edellinen soutuporukka harjoitteli Aurajoessa, koska Sextantin sijoituspaikka oli tuolloin Kolon alapuolella.

Aikaa tuon tämän päivän soutuhaasteen toteuttamiseen on vielä kolme kuukautta ja siinä ajassa ehtii luiperokin hankkia melkein bodarin vartalon. Joten mahdollisuuksia soudun toteuttamiseen kyllä on. Tarvitaan vain ne muutamat...