Isto Vatanen
Leirille ja retkelle lähtijöillä
on tavallisesti edessään joka kerta yksi sama ongelma. Nimittäin
se, että mitä ihmettä ottaa mukaan ja mitä taas jättää
kotiin. Normaali tilanne on, se että tavaraa on liikaa, kassi on liian
pieni ja sitä ei jaksa nostaa maasta. Lohdutukseksi on sanottava,
että tuo ongelma ei koske vain sinua, vaan joitakin tavallista ihmistä
suuresti harmittavia poikkeuksia lukuun ottamatta, aivan kaikkia.
Jos tunnet olevasi vähänkään aloitteleva leiriläinen, on varusteluettelo paras ystäväsi. Varusteluetteloa on toki aina hyvä lukea, jos vaikka mukaan juuri tällä kertaa tarvittaisiinkin joitakin erikoisvarusteita, mutta luettelon hyvä puoli on yleisestikin se, että sen on tehnyt joku sellainen kokenut henkilö, joka todella tietää mitä milläkin reissulla tarvitaan. Toiset varusteluettelot ovat toki parempia kuin toiset, mutta keskimäärin voi kyllä sanoa sen, että mitään mikä listassa on mainittu, ei ole syytä jättää kotiin. Lisää tavaraa saa tietysti ottaa, mutta se on myös jaksettava kantaa perille ja sieltä takaisin, usein kohtuullisen pitkäkin matka.
Yleinen sääntö on se, että paras retkikaveri on hyvä rinkka. Tietysti meillä meripartiolaisilla on tähänkin yksi poikkeus, sillä tavallisesti niin mukava ja käytännöllinen kantolaite, rinkka on toivottoman epäkäytännöllinen, suorastaan mahdoton veneessä. Älä siis ota koskaan rinkkaa Rheaan, vaan pakkaa tavarasi pehmeään putki tms. kassiin.
Jos olet lähdössä sen sijaan muualle kuin veneilemään, on rinkka kaikkein paras vaihtoehto. Toisin kuin muuntyyppisiä kasseja, sitä on hyvä kantaa pitkiäkin matkoja, se ei paina oikein säädettynä (paino vatsavyön avulla lanteille) olkapäitä kuten reppu ja on huomattavasti kätevämpi kuin iso ja epämääräisen muotoinen kassi. Sopivankokoiseen rinkkaan voi pakata moninkertaisen määrän tavaraa, kuin reppuun tai kassiin, ja jaksaa vielä kantaa sitä, jopa juosta se selässä.
Rinkkaa pakattaessa on huomioitava muutamia seikkoja. Ensinnäkin parasta olisi jos painoa olisi mahdollisimman vähän. Viikon leirillä tarvitaan kuitenkin yhtä sun toista, joten tavaraa tulee pakostakin melkoisen paljon. Seuraava vaihe on pakata varusteet mahdollisimman tasaisesti. Kaikkein painavimpien esineiden tulisi olla rinkan yläosassa (ainakin makuupussi), eikä alla. Tämä helpottaa huomattavasti kantamista, koska painopiste asettuu tällöin edullisempaan kohtaan. Tavarat on myös parasta pakata mahdollisimman tasaisesti selkää vasten. Itsestään selvää on se, että selkää vasten ei saa pakata mitään kovaa tai sellaista joka painaa jotakin kohtaa selässä, mutta tärkeätä on myös se, että pakkaus on mahdollisimman korkea ja kapea. Kovin suuri pulleus leveyssuunnassa on harmittavaista kantaessa ja lisää huomattavasti todennäköisyyttä, että lennät selällesi sopivassa tilaisuudessa. Rinkassa on monta näppärää taskua ja koloa. On tietysti fiksua käyttää niitä hyväkseen ja erotella tavarat siten, että ne todella löytää. Asiaa helpottaa myös se, että tiedät mitä rinkassasi on. Parhaiten tämän tiedon saat pakkaamalla tavarasi itse tai ainakin katselemalla vieressä kun äiti, täti tai pikkuveli pakkaa tavarasi. Eräs minunkin käytännössä hyödylliseksi kokema niksi on pakata tavarat vielä muovipusseihin ennen rinkkaan ahtamista. Erinäköiset muovipussit helpottavat tavaroiden löytymistä, mutta myös säästävät ikävältä yllätykseltä, jos retkellä sattuu satamaan. Muovipusseissa tavarasi säilyvät kuivina ja siisteinä.
Tässä yhteydessä lienee myös syytä mainita usein käytetty ja hieman arveluttava tapa pakata purjehduskassi. Metodi on kieltämättä käyttökelpoinen, jos aikaa on käytössä vain noin 25 sekuntia, mutta muutoin sitä ei juuri voi suositella. Kassin pakkaaminen on nimittäin todella nopeaa, jos sen asemoi sopivasti vaatekomeron alle ja pudottaa hyllyiltä suoraan kassiin sopivan määrän sekalaista tavaraa mukaansa. Huonoista puolista on mainittava mm. se, että tätä metodia käytettyään saattaa harmittavan usein löytää itsensä vain toisen sukan tai hansikkaan, pelkkien t-paitojen eikä yksienkään alushousujen tai muun sopivan yhdistelmän kanssa purjehtimasta. Älkää siis kertoko kenellekään, että edes mainitsin moisesta tavasta.
Varusteista on paha sanoa mitään yleispäteviä viisauksia. Parasta on ensin konsultoida mahdollista varusteluetteloa ja toimia sen mukaan. Jos varusteluetteloa ei ole, voi ongelmaa purkaa myös toisella tavalla. Toimiva tapa on esimerkiksi alkaa pohtia leiri- tai retkipäivää aamusta iltaan ja miettiä mitä varusteita missäkin vaiheessa tarvitaan.
Tullessasi leirille, on sinulla jo valmiina päällä sopivat ulkoiluvaatteet. Ulkoiluasu on sään mukaan mukava, kestävä, lämmin ja nopeasti kuivuva. Farkut ovat hieman ongelmallinen varuste, sillä niissä on paljon hyviä puolia (kestävyys), mutta myös huonoja (kuivuvat hitaasti). Varahousuina ne ovat aivan kelvolliset, mutta muutoin niiden käyttöä on syytä harkita pariinkin kertaan.
Jos sivuutamme tässä vaiheessa leiriytymiseen ja ohjelmiin tarvittavat välineet, ehdimme ensimmäiseen ruokailuun. Leiriytymisvälineet ovat toivon mukaan jonkun muun ongelma ja ohjelmissa tarvittavat varusteet on varmastikin mainittu retkikirjeessä. Ruokailussa tarvitset leirillä mukin, ruokailuvälineet ja lautasen sekä astiapyyhkeen. Joskus myös omat tiskivälineet (harja ja aine) voivat olla tarpeen, mutta yleensä ne on järjestetty leirin puolesta. Paras muki on kestävä korvallinen kuppi, vanha hyvä emalimuki puolustaa aina paikkaansa. Ruokailuvälineiksi sopivat mitkä tahansa tavalliset lusikka, veitsi ja haarukka (tärkeysjärjestyksessä), mutta retkeilijöille ja partiolaisille myydään huokeita Lusikka-Veitsi-Haarukka (LVH) yhdistelmiä, jotka on tavallista helpompi pakata. Lautasia on monenlaisia, mutta niitä on hyvä olla aina kaksi mukana, sillä juuri mikään ei hajoa muovilautasta helpommin. Kaikki ruokailuvälineet pakataan kangaspussiin, jossa astiat kulkevat mukavasti ja kuivuvat toisin kuin muovisessa.
Illalla ovat vuorossa iltatoimet ja iltapesu. Pesuvälineiksi riittävät hammasharja, tahnatuubi, saippua, pieni sampoopullo (pelkällä saippualla tulee toimeen), kampa, uima-housut ja pyyhe. Pyyhkeen kohdalla on taas hyvä pysähtyä miettimään. Saunan tms. jälkeen on mukavaa kuivata itsensä suureen froteepyyhkeeseen, mutta jos joudut kantamaan tavaroitasi paljon, olisi pyyhkeen hyvä olla pieni, ja joka tapauksessa nopeasti sateen väleissä kuivuva.
Yöksi tarvitset makuualustan, makuupussin ja yöasun. Makuupussista lyhyesti sen verran, että hyvästä makuupussista ei ole koskaan haittaa, mutta kesäkuumalla tuskin tarvitset 30 pakkasastetta kestävää huippupussia. Mikään ei sitten kyllä ole toisaalta kurjempaa kuin palella yöllä, eli ota siitä nyt sitten selvää. Yleispussin on hyvä kestää valmistajan ilmoituksen mukaan runsaat kymmenen astetta pakkasta.
Seuraavaksi kannattaa ajatella ja miettiä kaikki mahdolliset ja mahdottomat säät ja olosuhteet. Leirillä voi sataa tunnetusti hyvinkin peräjälkeen yhdeksän päivää (Satahanka VII), joten sadeasun on syytä olla kunnollinen. Asun, sillä siihen on kuuluttava saappaat, takki JA housut. Pelkällä takilla ei tule kuin vihaiseksi. Villasukat ovat myös ylen mukavat kumisaappaissa. Retkellä voi olla kylmä, jolloin ylimääräistä villapaitaa varmasti kaivataan ja kesällä kaikesta huolimatta yhdet sortsit eivät välttämättä ole huono ajatus, vaikka harvemmin niitä leirillä tarvitseekaan. Yöllä on tunnetusti pimeää ja valaistusta kaivatessaan taskulamppu on sangen kätevä. Sen ei välttämättä tarvitse olla ydinräjähdyksen kestävää lentokonealumiinia, joten tavallinenkin taskulamppu riittävillä varaparistoilla on täysin käyttökelpoinen. Otsalamppu on tietysti hyvä vaellettaessa tai liikuttaessa pimeässä enemmän. Kiusallisilta yllätyksiltä välttyäkseen, ei hyttysmyrkkyäkään kannata unohtaa. Uusiin ystäviin toki tottuu nopeasti, jos ei ole allergikko, mutta alku on aina epämiellyttävää.
Vaihtovaatteita tarvitaan aina. Sukkia on miellyttävä vaihtaa vaikka joka päivä ja kastumisen, puhumattakaan kaikesta muusta, varalla on aina syytä olla varavaatteita ja ainakin yhdet kengät.
Leireillä tarvitaan lisäksi usein myös ns. virallista leiriasua. Tällä tarkoitetaan normaalia partiopukua, huivia, vyötä, sinisiä housuja ja barettia. Leirioloissa voidaan sallia pieniä vapauksia (ei siis parhaita prässihousuja metsään), mutta muutoin partioasulta odotetaan tavalliseen tapaan sille kuuluvaa asiallisuutta.
Seuraavaksi pääsemmekin mielenkiintoiseen kaatoluokkaan, joka on kaikki se muu pikku tavara. Niiden merkitys ei ole suinkaan missään suhteessa kokoon, joten mitään niistä ei pidä unohtaa kotiin. Terävä, kunnollinen ja käteensopiva puukko (Mora ei tunnetusti ole puukko, se on Mora) kuuluu partiolaisen perusvarusteisiin. Lisäksi kompassi, nenäliinat, istuinalusta, vähän laastaria yms., tulitikut (siis tikut, ei sytytintä) henkilökohtaiset lääkkeet, neula ja lankaa, vähän narua, hakaneuloja, muistiinpanovälineet (kynä ja vihko tms.), suorituskirja ja laulukirja on syytä ottaa mukaan.
Viimeisenä varustelistoilla ovat tavallisesti soittovälineet ja kamera. Jos soitat kitaraa ja uskallat ottaa omasi metsään, on siitä varmasti iloa itselle ja kavereillesi. Sama koskee myös kameraa, sillä kuvia on hauska katsella jälkikäteen (ja niitä saa sitten myös lainata Kotkansiivelle, kiitos).
Leireillä ja retkillä reissun hintaan sisältyy normaalisti täydellinen ylöspito. Omaa ruokaa tms. et siis tarvitse, ellei siitä erikseen mainita. Karkkeja, keksejä ja muuta pientä hyvää ja kivaa saa toki aina ottaa mukaan. Älä nyt kuitenkaan ota mukaan liikaa syötävää, sillä sekin on jaksettava kantaa. Sipsit ovat sattuneesta syystä kuitenkin kämppäretkillä (ainakin sudenpentujen) ja Rhealla erikoisessa pannassa. Niistä irtoavien murusten siivoaminen kun on niitä kaikkein epäkiitollisempia töitä, mitä nopeasti mieleen tulee.
Purjehduksille pätee monin osin samat neuvot kuin leireille ja retkillekin. Rhealla ei tarvita makuualustaa, ruokailuvälineitä, mutta merellä on aina muutamia omia erityisvaatimuksia. Jos omistat jotkut muut kuin mustat saappaat, ota ne mukaan mieluummin (ettei veneen kanteen jää jälkiä). Sama sääntö pätee myös lenkkitossuihin. Mukaan on syytä varata myös lakana ja tyynyliina sekä halutessa vähän taskurahaa, jolla voi tilaisuuden tullessa tehdä täydentäviä karkkiostoksia purjehduksen aikana. Kovin suuria summia silti tuskin kannattaa ottaa mukaan. Lähdettäessä purjehtimaan on syytä muistaa, että merellä on aina, kesät talvet, kylmä. Keskellä kesää ei ole vähääkään liioittelua ottaa haalareita, pipoa ja hanskoja mukaan. Rhealla varustamo tarjoaa purjehtijoille pelastusliivit.
Nimikointi ei ole mikään vitsi. Ei ole suinkaan (täysin) naurettavaa nimikoida erikseen jokaista sukkaa, jonka ottaa mukaan, koska jos todellakin haluat, että leirin jäljiltä sinulla on samat tavarat kuin sinne lähtiessäsikin, et voi olla siitä varma ellei kaikissa niissä ole nimeä. Nimikointi vie varmasti aikaa, mutta pakatessa se on silti nopeasti tehty.
Ennen tavaran pakkaamista kannattaa vielä uhrata hetki ja ajatus sille, mitä tuli ottaneeksi mukaan. Ota toki kunnollista ja käyttökelpoista tavaraa, mutta jätä nyt kuitenkin hyvin vaaleat vaatteet ja kaikki sellainen ylen arvokas esineistö kotiin, jonka toivot säilyvän siistinä. Reippaassa menossa sattuu aina kaikenlaista ja vaikka partiovakuutus toki korvaakin vahinkoja, ei ole syytä ottaa mukaan merkkifarkkuja (á 600 mk), jos matkaan voi lähteä vähän halvemmissakin. Lähtiessä on vielä kohteliasta vielä tarkistaa, miten se maksu taas pitikään hoitaa. Jos rahat on käsketty ottaa mukaan, ota ne mukaan ja ota tasaraha, sillä retkenjohtajalla on vain äärimmäisen harvoin mitään vaihtokassaa. Jos leiri maksetaan tilille etukäteen, tee sekin hyvissä ajoin.
Yöpymisvälineet:
Makuualusta ja pussi, (yöasu)
Peseytymisvälineet:
saippua, sampoo, hammasharja- ja tahna, pyyhe, uima-asu
Ruokailuvälineet:
Muki, LVH-systeemi, 2 lautasta, ja astiapyyhe kangaspussissa
Vaatteet:
3 aluspaitaa, college tms. paita, pipo+hanskat, kaulahuivi, 1 pitkät ja 3 lyhyet alushousut, villapaita, ainakin 4 sukat, villasukat, sadetakki, -housut ja kumisaappaat, kumitossut, partiopuku ja huivi, varahousut, varatakki, sortsit
Muut:
taskulamppu, puukko, kompassi, laastaria, ompeluvälineet, suorituskirja, muistiinpanovälineet ja hyttysmyrkkyä, tulitikut, henkilökohtaiset lääkkeet, laulukirja
Lisävarusteiden mukaanotto ei ole koskaan kiellettyä, mutta se mitä todella tarvitsee ja minkän jaksaa kantaa, on syytä pitää tiukasti mielessä kun harkitset jotakin ylimääräistä esinettä.
Tätä sivua ylläpitää Isto Vatanen