Lippukunnanjohtaja

Meitä on maailmassa moneksi, on siis kaikenlaista poluntallaajaa. Eletään päivä kerrallaan ja itse elämä on täynnä valintoja. Joku harrastaa kansantansseja, VPK:ta, politiikkaa, tai suunnistutusta kuten minä. Jokainen on harrastuksensa valinnut ja samoin sen kuinka aktiivisesti harrastaa. Partiotakin moni harrastaa- kuten esimerkiksi sinä. Kun on harrastuksensa valinnut niin voitaisiin myös olettaa että haluaa siihen myös osallistua. Partiossa partiolaiselta odotetaan siis aktiivisuutta eli osallistumista partiotapahtumiin ja sitä kautta pyrkimään partioaatteen päämääriin. Partiojohtajilta odotetaan edellisen lisäksi, että he myös järjestävät kaikenlaisia partiotapahtumia tai toimivat niissä erilaisissa johtotehtävissä sekä vastuunottamista lippukunnan ja piirin luottamustehtävissä. Edelläkuvattuihin tehtäviin valituilta ja niihin vapaaehtoisesti suostuneilta odotetaan tehtävänsä kunnollista toteuttamista. Tehtävissään hyvin onnistuneita varten on partiojärjestöllä useista muista nuorisojärjestöistä ja harrastuksista poiketen mahdollisuus palkita ja kiittää jäseniään ansiomerkeillä. Jotta ansiomerkkien arvostus ei laskisi ei niitä voida kuitenkaan kaikille myöntää ja siksi ansiomerkeille on laadittu myöntöperusteet. Perusteissä todetaankin että tehtävästä on täyttänyt partiotehtävänsä paremmin kuin on voitu kohtuudella odottaa. Perusteissa ei mainita tehtävän vaativuudesta mitään joten tehtävän ei tarvitse olla suuri ja korostettakoon että pienenkin tehtävän voi suorittaa keskivertoa paremmin. Oikeastaan kaikki piirin ja järjestön merkit ovat tarkoitettuja johtajatehtävissä toimiville ja niitä myönnetään tavallisesti lippukuntien anomuksesta. Lippukunnilla tulisi olla tietty vastuu siitä, että ansiomerkin saaja täyttää tietyt kriteerit. Esimerkiksi Pyhän Yrjön-soljen myöntöperusteet voisi tiivistää: “Nuorelle partiojohtajalle tunnustuksena säännöllisestä ja vastuuntuntoisesta työskentelystä lippukunnassa”. Näiden kriteereiden täyttäminen tarkoittaa oikeastaan suurta vapaa-ajan uhrausta ja työtä partiotoiminnan hyväksi, mutta se ei merkitse etteikö ehtisi opiskella tai harrastaa jotain muuta. Mannerheimin-soljen vaatimukset ovat hieman erilaiset ja niissä korostetaan ennen kaikkea merkin perustajan, Suomen partiolaisten kunniajäsenen, Mannerheimin soljen perustamiskirjaan kirjaamia periaatteita. “Pyrkimyksenä on kylvää kasvavassa nuorisossa ritarillisuuden, itsensä uhrautuvaisuuden ja velvollisuudentunnon siemeniä” ja lisäksi vaaditaan että on toteuttanut partioaatetta partio- ja muussa toiminnassa ja on toiminut ansiokkaasti ja innokkaasti partiotehtävissä. Vaikka ansiomerkkien myöntämiseen on laadittu perusteet niiden myöntäminen riippuu pitkälti ansiomerkkiä anovista lippukunnista ja niiden tavasta päättää asiasta. Kaikissa lippukunnissa kriteerit eivät mielestäni ole riittävän korkeat ja se aiheuttaa valitettavasti sen että myönnettävien merkkien määrä on kasvanut huolestuttavasti ja samalla ansiomerkkien arvostus on laskenut kautta linjan. Turun Sinikotkilla on ollut , kenties jo 60 vuotta harkittu linja. Ansiomerkkiä ei ole todellakaan anottu sitä ansaitsemattomalle. Hyvä Sinikotka arvosta ansiomerkkiäsi ja ole siitä ylpeä se on myönnetty todellisista ansioista.