KOTKANSIIPI 1/1997
|
Parhaat muistotIsto Vatanen
Sudenpentuna ja nuorena venekuntalaisena ihminen on juuri sen ikäinen, että maailma on täynnä uusia polkuja ja seikkailuja jokaiseksi päiväksi. Heille partio pystyy tarjoamaan, jos johtajat ja partiotoiminnan tukijat niin haluavat, jotakin ainutlaatuisen hienoa. Tätä ei pitäisi unohtaa koskaan. Partiojohtaja ei saisi antaa mukavuudenhalunsa voittaa, ainakaan kovin usein ja sama pätee myös tukijoukkoihin kotona. Nuorelle partiolaiselle leiri- ja retkikokemukset ovat tärkeitä tulevaisuuden kannalta. Sukulaisia voi käydä tapaamassa melkeinpä aina, mutta leiri on vain kerran vuodessa. Muistamisenarvoista olisikin, että perheen nuorimmaisen menemiset ja tulemiset ovat vähintään yhtä arvokkaista kuin vanhempien ja muun perheen, tosiasiassa luultavasti arvokkaampiakin. Partiossakin joutuu valitettavasti toisinaan taittamaan peistä sangen proosallisista yksityiskohdista. Lippukunnan piirissäin törmää siihen samaan arkipäiväiseen keskusteluun kuten kaikkialla muuallakin nimittäin, että rahaa ei ole ja jos sitä on niin miten se tulisi jakaa toimintaan. Vähäinen kysymys ei myöskään ole se, millaista toimintaa lippukunnan pitäisi järjestää ja keitä varten. Tämä kaikki on tietysti hyvin terveellistä. Eipä ainakaan jää kanssaihmisistä ja itsestään mitään ylipositiivista käsitystä. Erilaiset linjaukset ovat silti välttämättömiä. Me teemme vapaaehtoista työtä jonkin hyväksi- itsemme ja muiden. Partion ajatuksena oli kuitenkin B-P:n mukaan ja on yhä edelleenkin, tarjota nuorille pojille ja tytöille mielekästä, kehittävää ja hauskaa vapaa-ajantoimintaa. Tämä pitää edelleen täysin kirjaimellisesti, sanasta sanaan paikkaansa. Totuus on, että me olemme partiossa sitä varten, että se on hauskaa. Totuus on kuitenkin myös se, että me vanhemmat ja nuoremmat johtajat olemme järjestämässä partiossa partiotoimintaa nuoremmille partioveljillemme ja-siskoillemme. Se ei ole suinkaan pelkästään kitollisuudenvelan takaisinmaksamista siitä, että nuorempina saimme itse nauttia partiosta ja kokea seikkailun, uuden löytämisen riemun ja saimme jotakin merkittävää tulevaa elämäämme varten. Partiotoiminta on sitä, että vanhemmat partiolaiset haluavat, että partiotyö jatkuu ja, että yhä uudet ja uudet sukupolvet saavat kokea sen saman minkä mekin, sen mikä sai meidät ja monet muut jatkamaan ja olemaan yhä edelleen partiolaisia. Tätä tähteä ei saisi kadottaa- ei perjantai-iltaisin eikä kokoontuessamme päättämään lippukunnan budjetista tulevalle vuodelle. Realiteetit ovat toki realiteetteja, eikä niille voi mitään, mutta kukaan ei ole koskaan kieltänyt kokeilemasta ja yrittämästä sitäkin. Päällimmäisenä ajatuksena koko toiminnassamme on idea siitä, että partio voi antaa jotakin niille pojille, joita vanhemmat tuovat Kololle ja jotka itse haluavat käydä partiossa ja ennen kaikkea olla partiolaisia. |
Tätä sivua ylläpitää Isto Vatanen