Lauri Luoto
Kauko, Heikki, Marjatta ja Kyösti ovat tovereineen olleet Ahma-vartiossa jo vuosia. Tilanne ei ole yhtä onnellinen kaikkien muiden kohdalla, vaan joka vuosi muutaman sinikotkan partiotaival päättyy heti venekunta-ajan alkuun. Usein ajatellaan äkkiseltään, että tällaisessa tapauksessa venekunnan toiminta on ollut huonoa ja venekunnanjohtajat ovat olleet liian nuoria. Seuraava, kehittyneempi selitys on, että sudenpentu- ja venekuntatoiminnan ero on ollut liian suuri. Todennäköistä on, että venekuntien ja laumojen toiminnassa on vähemmän vikaa kuin toimintamenetelmissä ja että venekunnanjohtajat aloittavat tehtävässään pikemminkin liian vanhana kuin liian nuorena.
Nykyajan kouluissa suurin huvi on opetuksen häiritseminen ja sitä myös harjoitetaan ahkerasti. Jos sudenpentu luokittelee mielessään lauman samaan lokeroon koulun kanssa, hän myös soveltaa samoja käyttäytymistapoja. Opetusalan kirjallisuudessa on jo pitkään vannottu pienryhmätoiminnan nimiin opettajajohtoisuuden vähentämiseksi, mutta sen sijaan sudenpentujen perinteinen pentuejärjestelmä sai uudessa Laumanjohtajan käsikirjassa osakseen paljon entistä vähemmän huomiota. Pentue (englanniksi six) on noin kuudesta pennusta muodostuva pysyvä ryhmä lauman sisällä, jolle tarjotaan jokaisessa illassa mahdollisuus toimia yhdessä, vaikkapa kilpailla muita pentueita vastaan. Jokaisesta laumasta löytyy poikia, jotka ohjaavat ja komentavat muita poikia luonnostaan. Heistä tehdään pentueiden nokkapentuja, joilla on tunnuksena villainen käsivarsinyöri ja jotka pitävät poikansa järjestyksessä verrattomasti paremmin kuin mihin laumanjohtaja pystyy.
Tehokkaan pentuejärjestelmän hyväksikäytön edut eivät rajoitu laumanjohtajan työn helpottumiseen, mikä on yksistäänkin iso etu, vaan järjestelmä myös valmentaa poikia heidän kehitystasolleen sopivalla tavalla tulevaan venekuntatoimintaan, vertaisjohtajuuteen ja yhdessä päättämiseen. B-P:n mukaan nokkapennun ja vj:n tehtävän välillä on kuitenkin olennainen laadullinen ero. Siinä missä vj:llä on lähes rajaton keinojen vapaus, nokkapennun työ rajoittuu toiminnan ohjaamiseen laumanjohtajan välittömän valvonnan alaisena. Muutenkin pentuetoiminta jää valmennus-vaikutukseltaan heikkotehoiseksi, jos venekunnan-johtaja muistuttaa enemmän laumanjohtajaa kuin nokkapentua. Tämä vertaisjohtajuuden vaatimus ei ole ongelmaton. Jos pojat venekunnassa ovat keskenään kovin eri ikäisiä, vj ei oikein voi olla kaikkien kanssa yhdenvertainen. Parhaimmillaankaan putkivartiossa kaikki eivät ole keskenään toistensa todellisia kavereita, mutta ehkä sentään kaverin kavereita. Tällainen kumppanuusverkosto voi yhtä kaikki olla varsin kiinteä ja toimintakykyinen ja tasavertaisuutta voidaan vielä tehostaa jakamalla ainakin vanhimmille venekuntalaisille vastuutehtävät venekunnassa. Klimppivartiomallissa ei ole eri-ikäisyyden ongelmaa, mutta venekunnanjohtajan pitää käytännön syistä olla saadessaan 10-vuotiaita vartiolaisia noin 14-vuotias. Tämä neljän vuoden ikäero voi myöhemmin olla este sille, että syntyisi vartio eikä kerhoa. Kaiken kaikkiaan vartiomalleja on hauska suunnitella paperille, mutta käytännössä eri-ikäisten poikien määrät eivät koskaan sovi malleihin. Kummallista kyllä alkuaikoina vartiot muodostettiin lähes arpomalla ja ne toimivat ilmeisesti hyvin koskapa liike levisi ympäri maailman.
Muutenkin partiossa liian monia ongelmia pyritään ratkaisemaan lisäämällä suunnittelua. Nykyisillä vj-kursseilla esimerkiksi koulutetaan sekä vartioillan suunnittelua että toimintasuunnitelman tekemistä, mutta SPJ:n aikaisessa kurssiohjeessa ei mainita kumpaakaan. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö vartioiltojen valmistelua olisi ennen pidetty suotavana, vaan kuvastaa korostuksia. Parhaimmillaan vartiotoiminta tapahtuu niin, että illalla päätetään ja aamulla lähdetään, mitä periaatetta meidänkin lippukunnassamme noudatetaan usein venekuntien ulkopuolella. Vanhempien asenteet tosin vaikeuttavat tällaisen käytännön leviämistä venekuntiin. Kaikki heistä eivät ilahdu, jos perheen nuorimmainen päättää perjantai-iltana lähteä saman tien venekuntansa kanssa vaeltamaan, kun käsillä olisi mitä parhain mummolaanmenoviikonloppu. Elämänmenon ja yhteiskunnan muutokset muovaavat muutenkin partiotoimintaa. Partiolla on valtava kiire pysyä kehityksen mukana ja kopioida muiden järjestelmien toimintatapoja, mistä on ollut seurauksena muun muassa vartiotoiminnan kriisi. Hyvienkin menetelmien hylkäämistä on edesauttanut se, että ne ovat käytännössä varsin usein pelkän perimätiedon varassa. Kun perinne kerran katkeaa, se vaipuu helposti unhon alhoon varsinkin kun partion periaatteita, toimintatapoja ja niiden taustoja ei käsitellä kunnolla peruskursseillakaan, koska käytettävien kouluttajien kvalifikaatiot eivät tähän riitä. Toisin kuin partio, monet muut perinteiset liikkeet kuten vaihtoehtopedagogiikat eivät kehity vaikka siihen voisi olle syytäkin, mutta jatkavat silti voittokulkuaan. Tulevaisuudessa liikkeet voidaankin varmaan jakaa kahteen ryhmään: häviäjiin, jotka seuraavat virtausten vaihteluja ja voittajiin, jotka aiheuttavat niitä.
Tätä sivua ylläpitää Isto Vatanen